30.4.10

Vappu-schmappu


Älä feilaa Helsingin suurinta karnevaalia. Turha kompastua sivuseikkoihin, sillä vapun ydin löytyy sen sisältä.

Vapputyyliä-schmyyliä vuodelta 2009. Tämä mies tuskin lannistuu pienestä.

Näillä ohjeilla onnistut:

1. Sää-schmää
Jos sataa, ryysää jonkun telttakatoksen alle. Isoin teltta on jollain osakunnalla tai tiedekunnalla tai mitä näitä haalarijengin salaseuroja nyt onkaan.

2. Frendit-schmrendit
Jos ne häviävät yön hämärinä tunteina, niin jo oli ainakin mennä. Hanki uudet. Jengi on niin hövelillä tuulella, että tutustuminen ei ole ongelma.

3. Pallo-schmallo
Maksavat tuhottomasti. Varasta omasi lapselta. Se on helppoa kuin lapselta varastaminen.

4. Nakit-schmakit
Tai sima-schima. Ei se sisällä kuitenkaan kauaa pysy, laita viinaa sekaan.

5. Skumppa-skumppa-humppa-skumppa!!
Tässä älä epäonnistu. Sitä on oltava. Alkot ovat auki vappuaattona iltakuuteen asti, seuraava mahdollisuus vasta maanantaina, jolloin on jo myöhäistä.

Jokainenhan voi viettää vappua jossain muualla, jos ei kestä tätä hommaa.

Teksti: Marina Ekroos, Mirja Hämäläinen, Roosa Murto, Mirkku Pervonsuo, Tuomas Sarparanta, Tessa Tapaninen, Heidi Valkola, Anna Vanninen
Kuva: Mirkku Pervonsuo

24.4.10

Minä menen: Pihakirppispäivä vanhassa Herttoniemessä

Ties mitä ihanaa hertsikalaisten tavarakätköistä löytyykään.

Ensi sunnuntaina koko vanha Herttoniemi muuttuu yhdeksi suureksi kirpputoriksi. Ensimmäistä kertaa tänä vuonna järjestettävässä tapahtumassa asukkaat pystyttävät kirpparipöytiä niin kerros-, rivi- kuin omakotitalojenkin pihoille. Myynnissä on vaatteiden, astioiden, lelujen lisäksi ainakin polkupyöriä, huonekaluja ja remppatarvikkeita.

Koko kaupunginosan yhteinen pihakirppari Herttoniemessä 25.4.2010 klo 10–15.
Kartta myyntipöytineen on tulostettavissa osoitteesta www.herttoniemi.fi

Teksti ja kuva: Tessa Tapaninen

22.4.10

Minä menen: Poliisien pyörähuutokauppa


Kadut ovat jo kauan olleet lumettomia eikä pieni viima tai sade pyöräilyä saa estää. Jos menopeli puuttuu, on se vakavampi ongelma. Kesätyötiliin voi olla hetki tai upouuden kulkurin hankinta saattaa muuten tuntua tyyriiltä tai turhalta. Huomenna on kuitenkin mahdollisuutesi laittaa tilanne kuntoon, kun Helsingin poliisilaitos järjestää polkupyörähuutokaupan.

Toisen kadottama menopeli voi olla toisen uusi onni.

Pyörien kirjo on suuri, joten miten valita hyvä sijoitus? Kysytään kesäpyörämekaanikko Tuukka Ylä-Anttilalta. ”Mitä vähemmän vaihteita, vähemmän mahdollista remontoitavaa. Samoin on jousituksen kanssa. Jos kuitenkin ostaa jonkun, missä on paljon vaihteita niin voi silmämääräisesti katsoa ketjun ja rattaiden kuntoa ­– ovatko ne paskassa ja ruosteessa vai eivät. Vanteiden suoruus ja pinnojen kireys ovat myös tärkeitä.”

Tsygän hinnasta on vaikeampi sanoa mitään. ”Riippuu sikana pyörästä. Jos ei tunne asiaa eli ostaa vähän niin kuin sikaa säkissä, niin ei varmaan kannata maksaa yli satasta. Paitsi jos se on tosi hieno.”

Yksinkertaisuuteen kannatta siis panostaa. Jos tämä tuli ”vähän äkkiä”, seuraava huutokauppa järjestetään jo 21. 5.

Helsingin Huutokauppakamari, Helsinginkatu 1. Perjantaina 23.4.2010 klo 10.

Näyttelyt Huutokauppakamarin tiloissa huutokauppaa edeltävänä päivänä klo 14.30-16.30 ja huutokauppapäivänä klo 9-10.

Teksti Mirja Hämäläinen, Kuva Tuukka Ylä-Anttila

www.welovehelsinki.com

20.4.10

Minä Menen: Flow Festival 2010


Kuka täältä nyt poiskaan vois jäädä, häh!?!


Flow Festival 2010.


Teksti: Timo Santala

We Love Helsinki

9.4.10

No millast siel oli? Grunge Fest Nosturissa


Aivan kuin Nosturin sijaan olisin astunut aikakoneeseen siirtyen vuoteen 1993, jollekin Amerikan takapajuiselle rock -klubille.

Kaikkialla vilkkui villapaitoja, pitkiä hiuksia, paksuja villapipoja, Air Jordaneita, rikkinäisiä sukkahousuja ja kuluneita nahkatakkeja. Pareja muodostui sen perusteella, sattuiko olemaan samanlainen flanellipaita. Bongasin jopa kaksi Sub Pop T-paitaa!

Olin niin vakuuttunut meiningistä, että yritin maksaa Budweiserini dollareilla. Baarimikko kuitenkin kieltäytyi transaktiosta vedoten surkeaan vaihtokurssiin.

Yleisön keski-ikä oli suunnilleen 15, mikä oli loistavaa. Kukaan ei turhia patsastellut, vaan jengi heilui musiikin tahdissa ansiokkaalla antaumuksella. Pankin räjäyttti viimeistään oiva Nirvana -tribuutti. Illan muista bändeistä ei ole tarpeen mainita muuta kuin se, että en voi suhtautua vakavasti mihinkään, millä on päällään nahkaliivit.

”Nirvanan” pojat eivät edes yrittäneet soittaa biisejä alkuperäisille uskollisesti, vaan murjoivat ne kaikki uuteen uskoon. Lava täyttyi holtittomista pogoilijoista heti toisen biisin aikana, eikä kestänyt aikaakaan, kun he myös alkoivat putoilla sieltä alas.

Laulaja kantoi Kurt -vainaan haamua niin vakuuttavasti, että saattoin kuvitella Mr. Cobainin haudassa kääntyilyn sijaan keskittyvän hyväksyvään nyökyttelyyn. Menon kruunasi lavalle säännöllisin väliajoin eksynyt valkoisiin pukeutunut neito, joka muistuttu hätkähdyttävästi Courtney Lovea.

Kundit eivät myöskään suostuneet yleisön sinnikkäästä vaatimuksesta huolimatta soittamaan Smells Like Teen Spiritiä. Ensin ajattelin, että on se kumma, kuinka jo kuolleen miehen kusi voi vielä nousta (jonkun toisenkin) päähän. Sitten kuitenkin tajusin kysyä itseltäni ratkaisevan kysymyksen: ”Olisiko oikea Nirvanakaan sitä biisiä soittanut?”

Niinpä. Täyden kympin Grungeteatteria.

Teksti: Taneli Hermunen, Kuvat: Samuli Huttunen

2.4.10

Minä menen: Grunge Fest -Cover night


Meille 80-luvulla lapsuuttamme viettäneille hip hopin ja rave-kulttuurin ohella tärkein musiikillinen vallankumous oli eittämättä grunge. Laman runtelemassa pikkukaupungissa oli yllättävän helppoa samaistua Seattlen katuojista ryömineisiin orkestereihin.

Vaikka meillä ei ollut suoranaista kokemusta heroiinin käytön tuomasta ulkokohtaisuudesta, paikallisen poliisin suojeluksessa olleet skinit pitivät kyllä huolen siitä, ettei kaltaiseni skeittaava hipinalku tuntenut itseään ympäröivään yhteiskuntaan tervetulleeksi. Ja sitä paitsi, flanellipaidat ja ylisuuret beaniet olivat todella käytännöllisiä asusteita itäsuomalaisilla paukkupakkasilla.

Nyt grungen huippuvuosista alkaa olla juuri sen verran aikaa, että se alkaa taas kuulostaa selittämättömän tuoreelta. Näin ollen, niin Alice In Chains, Stone Temple Pilots kuin Soundgardenkin ovat jo suorittaneet comebackin tai ovat sitä juuri valmistelemassa. Pearl Jam ei missään vaiheessa edes ymmärtänyt lopettaa.

Nythän on kuitenkin niin, ettei flanellipaitaa voi pitää punaisella matolla ja maihinnousukengätkin tuovat limusiiniin aivan liikaa rapaa mukanaan. Tällaiset pöhöttyneet comeback -kiertueet useimmiten muistuttavatkin jonkinlaista motorisoitua vahakabinettia. Kerran tietyssä ajassa nousseet ilmiöt eivät voi sinällään koskaan palata. Eikä rahastamisella ja menneisyyteen tuijottamalla ole koskaan syntynyt mitään aidosti tärkeää.

Paljon mielenkiintoisempaa onkin yrittää tavoittaa jotain siitä vimmasta ja voimasta, joka teki tästä(kin) ilmiöstä alunperin kiinnostavan. Niinpä suuntaan tänä pääsiäislauantaina Nosturiin fiilistelemään puolta tusinaa grunge cover bändiä, jotka kieltämättä lainaavat sisältönsä yllämainituilta synkkyyden suuruuksilta, mutta jotka nuoruuden innolla voivat parhaimmillaan puhaltaa tämän nostalgiatripin poskille sen paljon ansaitsemaa punaa ja lämpöä. Silloin 90-luvullahan ne katosivat viimeistään siinä vaiheessa, kun sukupolveni ainoa rocktähti ampui päänsä sisällön pitkin esikaupunkikartanonsa seiniä.

Kaivakaamme siis ne reikäisimmät farkkumme esille ja lainatkaamme faijan vanhoja flanelliruutupaitoja. Tänä pyhänä jääköön myös hiusten peseminen kokonaan väliin, sillä ovelta saa lipun alennushintaan, mikäli on tarpeeksi asianmukaisesti pukeutunut.

Ei muuten paljoa haittaa räntä, loska tai nuorisotyöttömyys, kun niiden yli jyrää vanhoilla, vihreäksi maalatuilla Doctor Martenseilla.

Grunge Fest 3.4.2010 klo 21 alkaen Nosturissa (Telakkakatu 8, Punavuori)

Teksti: Taneli Hermunen
 
Creative Commons License
Tämän teosteoksen käyttöoikeutta koskee Creative Commons Nimeä-Epäkaupallinen-Tarttuva 1.0 Suomi-lisenssi.