27.5.09

Minä menen: MSTRKRFT Basso Festivaalin Pre-Partyssa Virgin Oil Co:ssa


Helsingin tämän kevään hienojen DJ-vieraiden (Sinden, Busy P, Girl Talk...) lista saa jatkoa, kun Ameriikan Justice, eli kanadalainen MSTRKRFT (Last Gang Rocords) saapuu kaupunkiin. Kuten jo nimestä tiputetuista vokaaleista voi päätellä, luvassa on hyvinkin turboahdettua tykitystä.

Duo koostuu Jesse F. Keeleristä ja Alex "AL-P" Puodziukasista, jotka ovat tuttuja Death From Above 1979:sta. Jesse toimi
rakastetussa indie-metalli-dance -yhtyeessä basistina ja AL-P tuottajan roolissa. MSTKRFT:ssä he ovat omien sanojensa mukaan keskittyneet yhdistelemään amerikkalaista rokkia underground discoon ja houseen. Herrojen musiikkia voisi kai hyvin verrata strobo-valoon: kylmää, kovaa, koukuttavaa ja pirun tehokasta meininkiä, joka saa kaikki sen tahdissa menevän näyttämään hyvältä. Kotikäytössä ja liian suurina annoksina musiikki saattaa tosin aiheuttaa myös pahaa oloa ja jopa epilepsiaa...

Tästä ei kuitenkaan ole tällä kertaa pelkoa, koska kyseessä on nimenomaan DJ-keikka, jolloin dudet pääsevät esittelemään vain niitä parhaita palojaan kahdelta albumiltaan, joista varsinkin ensimmäinen: The Looks (2006), on aivan loistava. Lisäksi kuullaan varmasti otteita kaksikon käsittämättömästä remix-katalogista, jonka nimien tutkailu on vähän kuin lukisi NME:n kuka-kukin-on palstaa. Esimerkiksi jo mainittu Justice, The Yeah Yeah Yeah´s, New Young Pony Club, Bloc Party, Annie, Wolfmother ovat saaneet jyräytysversiot kanukkien toimesta.

Näin ollen allekirjoittanut siis suuntaa Virgin Oiliin, jossa lämmittelyä tarjoavat Rico Tubbs ja Boner Brigade.
Keikka käynnistää BASSO-median viisivuotisjuhlat, jotka huipentuvat päätapahtumaan 6.6 Suvilahdessa.

Basso Festival 2009 Pre-Party to 28.5.2009 klo 22-04 Virgin Oil Co:ssa, Mannerheimintie 5, Kluuvi. Esiintymässä MSTRKRFT (CAN), Rico Tubbs & Boner Brigade. Liput 17 euroa (ennakot Virgin Oil Co:sta 15 euroa, Tiketistä 15,50 euroa ja Lippupalvelusta 16,50 euroa)

MSTRKRFT www.mstrkrft.com
www.myspace.com/mstrkrft
Rico Tubbs www.myspace.com/ricotubbsfunk
Boner Brigade http://bonerbrigade.com/


Teksti: Taneli Hermunen, Kuva: MSTRKRFT


We Love Helsinki

12.5.09

No Millast Siel Oli? - Pecha Kucha G18-salissa


Tokiolaisen arkkitehtitoimiston kehittämässä Pecha Kucha -konseptissa luovien alojen ammattilaisilla ja asiantuntijoilla on jokaisella käytössään 20 kuvaa ja jokaista kuvaa kohden 20 sekuntia puheaikaa. Seuraava Suomen Pecha Kucha pidetään TaiKin Masters of Arts -festivaalin yhteydessä Mediakeskus Lumessa maanantaina 18.5.2009, mutta We Love Helsingin Maija Savolainen ja Maria Halkilahti kävivät haistelemassa tapahtuman tunnelmia jo edellisessä, helmikuun lopulla järjestetyssä seminaarissa. Tapahtumapaikkana ollut G18 -sali olikin tupaten täynnä ja tapahtuman järjestäjän Kari Korkmanin mukaan tänä vuonna on luvassa vielä ainakin muutamat iltamat, joista yhdet syksyllä Helsinki Design Weekin yhteydessä.


Suunnittelijaperi Piia Rinne ja Noora Niinikoski selostivat toistensa valitsemia kuvia muun muassa suomalaisista perinneasuista näkemättä niitä etukäteen. Kertomukset syntyivät improvisoiden. ”Työskentelymme on samanlaista: Pallottelemme keskenämme erilaisia ideoita niin kauan, että syntyy jotain mielenkiintoista.” Väliajalla suunnittelijakaksikon seuraan liittyi myös Elli Mäenpää.


Muotoilija Aleksi Perälä ei ollut osannut valita esitykseensä vain yhtä aihetta, vaan esitteli kaikki mieleen tulleet ideat, yhteensä lähes 20 erilaista. Hän pohti tavarantuotannon liiallisuutta, uutuutta ja aitoutta, kemikaalien käyttöä, optimaalista muotoa ja kauneuskäsityksiä. ”Helsinki on inspiraationi lähde. Täällä on niin paljon kauniita paikkoja, ettei tarvitse katsella rumuutta" Perälä kertoo.


Vas: Ilkka Kärkkäinen, mainostoimisto Dynamon AD, oli yleisössä kolmatta kertaa. ”Parasta tilaisuudessa on monialaisuus. Ihmiset puhuvat muustakin, kuin vain omasta työstään.” Kärkkäisen kiinnostavimmiksi nimeämissä esityksissä näkyi vieraiden luovuus: esimerkiksi muotoilijana ja vaatesuunnittelijana tunnettu Naoto Niidome esitti ”iltasadun”, lastenkirjan tapaan kuvitetun kertomuksen ajankohtaisesta aiheesta.

Oik: Sisustusarkkitehti Elina Aalto on käynyt Pecha Kuchassa alusta lähtien ja oli viime vuonna itsekin esiintymässä. ”Mielenkiintoiset puhujat, monipuoliset aiheet ja tuttujen tapaaminen” hän listaa tärkeimpiä syitä tulla tapahtumaan.


Liisa Jokinen tunnetaan helsinkiläisten katumuotia esittelevästä Hel-Looksista, mutta tällä kertaa hän halusi puhua ihan muusta. ”Tiedän, että kaikki odottivat Hel-Looks puhetta, mutta halusin kertoa tarinan ja esittelin oman intohimoni, Saumurirallin.” Jokisen, Aki Luomanpään ja Suvi Saloniemen Töölö Fashion Institute järjestää kaikille avoimia saumuriralleja, joissa vanhoista vaatteista ja kankaista muokataan uusia luomuksia.

Seuraava Pecha Kucha ma 18.5.2009 klo 19.30-21 TaiKin Masters of Arts -festivaaleilla, Mediakeskus Lumessa, Hämeentie 135C. www.mastersofarts.fi

Teksti: Maija Savolainen ja Maria Halkilahti, Kuvat: Maria Halkilahti

We Love Helsinki

6.5.09

Helsinki Kirjoissa: A book about Helsinki


Bulgaria Designin A Book about Helsinki esittelee freesimmän Helsingin.


Töölönlahti, keidas kaupungissa. Linnunlaulun huviloiden kupeessa on maailman suloisin kahvila.

Vuodesta toiseen Sibelius-monumenttia käyvät pällistelemässä valtavat massat ulkomaisia matkailijoita. Keskiverto helsinkiläiselle tuskin tulee ensimmäiseksi mieleen lähteä monumentille lauantaita viettämään, joten yhteenhitsattujen metalliputkien hienous taitaa aueta vain turisteille.

Tai sitten turreparka on vain niellyt sen, mitä perinteiset Helsinki-oppaat ovat hänelle syöttäneet. Onneksi on A Book about Helsinki.


Punks are not dead. Kiasmassa riittää nähtävää niin sen sisällä kuin ulkopuolellakin.

A Book about Helsinki on Bulgaria Designin julkaisema, raikkaampi opaskirja Helsinkiin. Ensimmäinen versio kirjasta ilmestyi Helsingin Euroviisujen alla keväällä 2007, ja viime vuoden lopussa se sai päivitetyn ja tuhdimman jatko-osan.


Visuaalisesti A Book about Helsinki on neonpinkkeine kansineen herkullinen pakkaus. Kyseessä on oikeastaan valokuvakirja, jota on höystetty lyhyillä, enemmän tai vähemmän informatiivisillä teksteillä kohteista. Kirjan kuvat ovat hauskoja, räävittömiä, yllättäviä ja raikkaan rosoisia.


Siinä missä muutkin matkaoppaat, A Book about Helsinki esittelee esimerkiksi kaupungin ravintoloita, kauppoja, yöelämää ja nähtävyyksiä. Lonelyplaneteja ikänsä lukeneet huomaavat kuitenkin eron tyylissä. A Book about Helsinkiä ei selkeästi ole tehty funktionaaliseksi kartan jatkeeksi, vaan sen on enneminkin haluttu kuvaavan sitä fiilistä, mikä kaupungissa sykkii.

Jatkot! Naapureita vituttaa, tai sitten ne tulee mukaan!

A Book about Helsingin esittelemässä kaupungissa kreisibailataan eikä turhia hienostella. Nuoret, trendikkäät kaupunkilaiset pukeutuvat kotimaisten suunnittelijoiden graafisiin vaatteisiin ja kuuntelevat viileitä elektrobändejä, mutta toisaalta käyvät kaljalla alkoholistien kanssa samoissa kuppiloissa. Helsingissä on fiinejä ravintoloita ja skandinaanvisen tyylikästä designia, mutta lisäksi ruotsinlaivoja, karaokea ja sauvakävelyä. Helsingissä junttiuskin on coolia. Samanlaista ilmiötä on vaikea kuvitella muihin Pohjolan kansainvälisesti trendikkäiksi julistettuihin kaupunkeihin, kuten Tukholmaan ja Kööpenhaminaan.


Helsinki-fiiliksestä saa hyvin kiinni, koska A Book about Helsinki ei tyydy vain listaamaan paikkoja, vaan kertoo myös pienistä yksityiskohdista ja ilmiöistä, jotka kuuluvat Helsinkiin. Kovin monesta muusta matkaoppaasta ei voi lukea lokeista, Jopoista, kesäisistä naku-uinneista, citykaneista, Radio Helsingistä tai Kallio-kierroksesta, vaikka juuri nämä saavat aikaan lämpimän tunteen kotiseuturakkaudesta helsinkiläisen sydämessä.


Helsingissä viina on kallista, joten omilla juomilla saa lisää tempoa iltaan. Jopolla kelpaa huristella kotiin, ellei joku ryökäle ole pöllinyt modernia klassikkoasi sinun ollessa baarissa.

Perinteisempiäkin nähtävyyksiä Kauppahallista Uspenskin katedraaliin on kelpuutettu kirjan sivuille, mutta niitä kuvataan tuoreella tavalla. Finlandia-talosta kerrottaessa kehotetaan varomaan putoavia marmorilaattoja, ja Tuomiokirkon kohdalla keskitytään sen portaisiin, joilla on kivaa syödä jätskiä kuumina kesäpäivinä. Nämä ovat pieniä huomioita, mutta toimivat helsinkiläisille kuin sisäpiirin vitsit, jotka kaikki kaupunkilaiset tietävät.


Tuntuu että tässä on vihdoinkin opas, joka esittelee sellaisen Helsingin, kuin mikä se on kaupungin asukkaillekin. Tai ehkä tarkemmin sanottuna keskustan tuntumassa asuville, nuorille edelläkävijöille. Niille, jotka ovat "skenessä". A Book about Helsinki on kuitenkin ehdottoman tervetullut lisä matkaoppaiden joukkoon, esittelemään kaupunkia pölyttömästi uudesta näkökulmasta. Kirja löytää varmasti yleisönsä muiden kaupunkien nuorista, trendikkyyden etujoukoista.


Tervetuloa siis Helsinkiin, omaperäiseen ja vähän outoon, mutta juuri siksi niin mageeseen kaupunkiin!


Kesä, pussikalja ja Ruttopuisto - erottamaton kolmikko. Yksinäiset voivat etsiä seuraa Stokkan kellon alta.

Teksti: Julia Jousilahti, Kuvat: Bulgaria


We Love Helsinki

4.5.09

Kuvareportaasi We Love Helsingin vapputansseista


Vappuaattona We Love Helsinki juhli Korjaamon vaunusalissa vanhojen museoraitiovaunujen keskellä. Marina Ekroos ja Timo Santala heiluivat kameroineen tanssikansan keskellä ja filmille tarttui iloisia hymyjä ja vappuhumua.


















Kuvat: Marina Ekroos & Timo Santala


We Love Helsinki

Ateljee Loiste löytää salaisuuksia maalipinnan alta


Kahden nuoren restauroijan perustamassa Ateljee Loisteessa niin vanhat kakluunit, koriste-esineet kuin huonekalutkin heräävät uudestaan henkiin. Välillä restauroija löytää maalipinnan alta jotain unohtunutta.



Kipsipatsaan käsi on jo liimattu yhdestä kohdasta, mutta nyt siltä on lohjennut pää irti. Toinen käsikin retkottaa kahtena kappaleena. Omistaja ei haluaisi heittää palasina olevaa rakasta patsastaan pois. Onneksi olemassa on Loiste, kahden restauroijan yhteinen yritys Katajanokalla. Siellä kipsipatsas herätetään uudestaan henkiin.


Vasemman puoleisessa kuvassa kipsityttö on vielä palasina. Oikealla patsas Loiste-käsittelyn jälkeen. "Liimasaumat täytetään vielä korjausmassalla ja pinta käsitellään siten, että korjauksista tulee mahdollisimman huomaamattomat." kertoo toinen Loisteen restauroijista, Kaisa Miettinen.

Kaisa päätti perustaa yrityksen yhdessä opiskelutoverinsa Lotte Heinosen kanssa opiskellessaan Kymenlaakson ammattikorkeakoulussa. Lotte on erikoistunut kalusterestaurointiin ja Kaisa rakennusrestaurointiin. ”Aluksi olin sitä mieltä, että en rupea missään nimessä yksityisyrittäjäksi, mutta ei tämä nyt niin pelottavaa ole ollut.” Kaisa myöntää. Vaikeinta on ollut asiakkaiden löytäminen, kun myynnissä ei ole selkeää tuotetta. Yleensä asiakkaat saapuvat Loisteeseen jonkun toisen asiakkaan suosittelemina. Toistaiseksi molemmat työskentelevät vielä osa-aikaisesti muualla. ”Meille on sanottu, että yleensä 2-5 vuodessa tällaisen saa pyörimään täysin itsenäisesti.”

Ateljee Loisteeseen hankitun antiikkisen kassakoneen uumenista löytyi aito Sibelius.

Opinnäytetyökseen Kaisa korjasi Myrskylän kartanon kakluunin. Sen jälkeen kakluunikeikkaa on riittänyt. Uunikorjaukset tehdään yleensä asiakkaiden kotona.


Tällä hetkellä Loisteen seinillä lepää erään helsinkiläisen jugend-huoneiston vaaleanharmaat ovet. Niiden korjaus tapahtuu työtilassa. ”Ihmiset haluavat nykyään maalata kaiken valkoiseksi. Totuus on kuitenkin se, että täysin valkoista maalia on osattu tehdä vasta 1900-luvun alusta alkaen.” Moni asiakas on yllättynyt tiedosta ja päätynytkin maalauttamaan kalusteen sen alkuperäisellä värillä.


Loisteessa pyritään selvittämään tarkasti restauroitavien asioiden kulttuuriperintöä. Verstaan kirjahyllystä löytyy taidetta ja rakentamista sivuavia kirjoja eri vuosikymmeniltä. Tärkeä osa restaurointiprosessia on nykyään sen vaiheiden tarkka dokumentointi. Tehdyt korjaukset ja niihin käytetyt materiaalit kirjataan tarkasti ylös. ”Restauroidessani Mustion kartanon ovia minulle tuli yllätyksenä se, että ne olivatkin olleet niin värikkäät aikaisemmin”, Kaisa kertoo.

Pieniä yllätyksiä saattaa putkahtaa myös restauroitavien kalusteiden maalipintoja pois rapsutellessa. 
”Tässäkin ovessa luki yhdessä kohtaa BARHAIN TERVEISIN”, Kaisa näyttää.


Kultaus- ja restaurointiateljee Loiste, Linnankatu 5, Katajanokka. Avoinna sopimuksen mukaan. www.ateljeeloiste.fi

Teksti: Maria Ruuska, Kuvat: Timo Santala ja Kaisa Miettinen

We Love Helsinki

2.5.09

Yachiyo vie sushin ulos kantakaupungista


Jo on aikoihin eletty, sushia saa jo Käpylästäkin! Kauanko menee ennen kuin japanilainen ruoka syrjäyttää pizzan ja kepulin?


Pari kuukautta sitten avattiin uusi ravintola 500 metrin päähän kodistani. Kiinalais-japanilainen Yatchiyo on erityisen tervetullut tulokas, sillä Käpylän ja Kumpulan alueen lounastarjonta on pitkään ollut rajoittunutta. Erityisen vaikutuksen Yatchiyo on tehnyt sushi-annoksillaan: kolme lohi-nigiriä, kaksi katkaravunpyrstö-nigiriä ja 3 california-tyylistä makia sisältävä take-away-setti maksaa avajaistarjouksena naurettavat 5,50 euroa.

”Täällä on halvemmat vuokrat kuin keskustassa, joten ruokaakin voi myydä halvemmalla.” hymyilee toinen ravintolan perustajista, kiinalainen Yue. Verhon takana keittiön puolella hääräävä sushikokkikin on kiinalainen, mutta ravintolakoulut on käyty Japanissa.

Yue ja geisha-nuket tervehtivät asiakkaita Koskelantiellä.

Sushista tulee harvoin vatsa täyteen, mutta Yachiyosta ei ole tarvinnut lähteä kotiin nälkäisenä. Nigirit ovat niin kookkaita, että vaikka laitan ne yleensä kotona puoliksi, niistä jää reilut suupalat. Lohi on aina tuoretta ja muutenkin laatu kohdallaan. Olen käynyt hakemassa sieltä kotilounaan niin monta kertaa, että laskin jo huvikseni paljonko maksaisi, jos söisin siellä joka päivä. Tulos (165 euroa) ei tunnu ollenkaan pahalta.


Ravintolan sisustus on askeettisen ruma ja ruokalista perinteisine käännösvirheineen on melkein runollinen. Vai mitä sanoisitte ruokalajista, jonka kuvaus kuuluu: ”Riisi avulla kananmuna kansi, curry kana syrjään lausutut sanat.” Ei silti, juuri näin sen kuuluukin olla. Minimalistisen musta design-sisutus tuntuisi vain pelleilyltä Käpylän puutaloidylin vieressä.


Yachiyo, Koskelantie 56, Käpylä. Avoinna ma-to 10.30-21, pe 10.30-22, la 12-22 & su 12-21.

Teksti ja kuvat: Timo Santala

We Love Helsinki
 
Creative Commons License
Tämän teosteoksen käyttöoikeutta koskee Creative Commons Nimeä-Epäkaupallinen-Tarttuva 1.0 Suomi-lisenssi.