Myönnän, olen ennakkoluuloinen. Kyseiset ennakkoluuloni kohdistuvat mangaharrastajiin. Olen kuitenkin päättänyt selvittää onko ennakkoluuloilleni mitään perustetta. Parhaimpia paikkoja tutkia näitä ”mangaihmisiä” taitaa olla Kaisaniemessä sijaitseva Manga Café.
Edellisillan pikkujoulut tuntuvat edelleen takaraivossani kun suuntaan tutkimusmatkalleni. Mielikuvissani näen jo paljon vaaleanpunaista ja aivan liian pirteitä ihmisiä. Huokaisen syvään. On aika selvittää miten asiat oikein ovat.
Astuessani sisään kahvilaan en voi olla ajattelematta, että minun ei kuuluisi olla täällä. Ja olen aivan liian vanha tänne. Pöytien ääressä istuu arviolta n.12-16 vuotiaita piirtelemässä, muutama on vallannut Nintendo Wiin. Yritän hivuttautua mahdollisimman nurkkaan istumaan, koska minusta tuntuu, että kaikki muutkin tietävät minun eksyneen väärään paikkaan.
Kahvilassa on ympäriinsä erillaisia figuureja ja pehmoleluja, joista tunnistan vain muutaman Super Mariosta tutun hahmon. Luettavaksi ei ole naistenlehtiä tai iltasanomia vaan mangakirjoja ja animelehtiä. Tarjolla olisi mitä erillaisimpia syötäviä ja juotavia, mitkä eivät sano minulle mitään. Nyt olisi täydellinen hetki kokeilla jotain aivan uutta, mutta eilinen ilta veroittaa vielä sen verran paljon, että tyydyn ihan tavalliseen kahviin.
Pöytiä kahvilassa ei ole kuin neljä joten rauhani rikotaan hyvin pian. Pöytääni istuu nuori tyttö lehtineen ja piirustuksineen. Ehkä nyt saan selville ovatko kaikki täällä ylipirteitä ja miksi tänne tullaan. Kysymyksiini ei kuitenkaan vastata vaan minulle aletaan lukemaan lehteä ääneen. Yritän keskittyä salakuuntelemaan viereisen pöydän keskustelua, mutta en ymmärrä siitä mitään. Olo on kuin vieraassa maassa. Vierauden tunnetta lisää sekin, että penkki, millä istun, on aivan liian korkea ja pöytä liian matala. Tunnen itseni jättiläiseksi.
Muut asiakkaat sen sijaan tuntuvat olevan täällä kuin kotonaan. Pelikoneen äärestä kuuluu huutoa ja tuuletuksia. Toisten piirustuksia käydään kurkkimassa ja kommentoimassa. Itse yritän kumota kahvini mahdollisimman nopeasti sillä huomaan, että olen tuijotusten kohteena.
Ennakkoluuloni jäivät ennalleen, tosin pettymyksen tuotti se ettei kukaan ollut pukeutunut erikoisiin asuihin. Voin todeta, että tämä paikka ei ole minua varten ja pystyn elämään asian kanssa. Ymmärrän kuitenkin paikan viehätyksen asiakkaiden keskuudessa.
Manga Cafe Kaisaniemenkatu 1 & Mikonkatu 13, sisäpiha, Kaisaniemi. Avoinna ark. 11-19.30, la 11-18, su suljettu.
Teksti ja kuvat: Heidi Valkola
We Love Helsinki
4 kommenttia:
Olipa aika ennakkoluuloinen artikkeli. Vähän ihmetytti asenne, etkö edes yrittänyt tuttustua mihinkään uuteen.
Yleensä pienissä ja erikoisemmissa liikeissä ainoa työntekiä on omistaja itse joten miksi ihmeessä et jutellut omistajan/työntekiän kanssa?
Olisi varmaan kadonnut nopeasti omat ennakkoluulot.
Tietenkin aina voi matkustaa espaniaa ja syödä lihapullia ja perunamuussia.
Eikös heti alussa sanota, että kirjoitus käsittelee ennakkoluuloja paikkaa kohtaan? Pitäisikö osata lukea myös ironia teksteissä?
Jutun tarkoituksena oli nimenomaan tutustua kahvilaan asiakkaana joka ei mangaaharrasta. Suosittelen kaikille käyntiä kahvilaan jotta voi itse paikasta oman mielipiteensä muodostaa. Mangaharrastajille paikka varmasti paljon tarjoaakin, minulle se ei selkeästikään ole suunnattu.
Ps. Parhaat lihapullat olen syönyt Barcelonassa, suosittelen niitäkin.
Itse olen mangaharrastaja, mutta myönnän, että olin itsekin vähän ujo menemään kahvilaan, ja loppujen lopuksi ostin vain pocky-keksitikkuja ja japanilaista mehua ja häivyin. Tykkään kumminkin paljon paikasta ja joskus olisi kiva mennä kavereiden kanssa kunnolla kahville.
Ehkä olisi kannattanut koittaa lukea niitä 'mangakirjoja' kun muuta ei ollut ^^ Siinä vasta kunnon tutustuminen asiaan.
Lähetä kommentti