Helsinkiläisen Vallilan Tango -orkesterin keikka samannimisen kulttuuriyhdistyksen vapputansseissa on melkeinpä perinne, ja kokoonpanoon on saattanut törmätä jo useampana vuonna kolmosen ratikassa. Alun perin puskaradioon luottaneen "nostalgista suomalaista tanssimusiikkia soittavan seitsenhenkisen tanssiorkesterin" keikat ja suosio viestivät osaltaan kaupunkilaisten nuorten aikuisten nostalgian ja lavatanssiromantiikan kaipuusta. We Love Helsingin haastateltavina yhtyeen klarinetisti Antti Alavuotunki ja hanuristi Sakari Hyrkkö.
Mistä Vallilan Tango sai alkunsa?
AA: Koko orkesterin idea syntyi siitä, että on olemassa älyttömästi hyviä vanhoja iskelmiä, joita olisi kiva soittaa. Teki mieli koettaa esittää kappaleita alkuperäisellä tyylillä eli akustisin instrumentein ja kunnon sovituksin. Sitten aloimme miettiä, mitä instrumentteja kaverit osaavat soittaa tai ovat joskus soittaneet. Yhtäkkiä huomasimme, että meillähän on kasassa bändi. Herkullinen yksityiskohta oli, että laulusolistiksi tarjoutui suomea puhumaton hullu hollantilainen.
SH: Orkesterille piti sitten saada aikaan keikkoja, joten alettiin järjestää lavatansseja puistoissa ja muuallakin, ja jengihän innostui asiasta.
Hollantilainen Hans Wessels tulkitsee suomalaista iskelmää omaleimaisella otteella.Mistä keksitte Vallilan Tango -nimen? Viittaako nimi jonkinlaiseen kaupunkilaiseen mielentilaan, yhteisöllisyyteen ja alueellisuuteen?
AA: Nimi viittaa orkesterin kotipaikkaan Vallilaan ja tangomusiikkiin, joka on olennainen osa ohjelmistoa. Nimessä on myös ripaus rosoista pienteollisuusaluetta ja korkean lauta-aidan takaa kantautuvaa putkiradion rahinaa. Ja onhan Vallila vanha työväenkaupunginosa. Harjoittelemme eräässä vallilalaisessa puutalossa.
Inarintien puistikko täyttyi viime vappuna sadoista innokkaista iskelmäfaneista.Kolmella sanalla kuvailtuna Vallilan Tango on...
AA: underground, nostalgia...
SH: ...karhea
Nettisivuillanne kuvailette yhtyettä "uuden vuosituhannen vanhanaikaiseksi orkesteriksi". Mitä tarkoitatte vanhanaikaisuudella?
SH: Vielä 50-luvulle saakka orkesterit koostuivat yksinomaan akustisista instrumenteista. Perusinstrumentteja olivat esimerkiksi viulu, hanuri ja puhaltimet kuten saksofoni, klarinetti sekä trumpetti. Bassopuolesta vastasi yleensä tuuba tai läskibasso.
AA: Nykyään tanssiorkesterit rakentuvat sähköbasson, sähköpianon ja -kitaran ympärille. Soundiero on aivan mieletön. Lisäksi neljän-viiden hengen bändin sovitukset ovat paljon suoraviivaisempia kuin ennen. Koska orkesterin kokoonpano oli ennen monipuolisempi, sovitukset rakennettiin vivahteikkaiksi käyttäen eri soitinten ominaispiirteitä hyväksi.
Tanssiorkesteri Vallilan tango on Miikka Hammar (viulu),Antti Alavuotunki (klarinetti), Karl Sandqvist (trumpetti), Sakari Hyrkkö (haitari), Erik Wahlström (tuuba), Arto Chydenius (rummut) ja Hans Wessels (laulu).Nettisivujenne mukaan pyritte edistämään suomalaista tanssi- ja juhlakulttuuria. Luotteko samalla jotain uutta vai puisteletteko vain vanhasta pölyt pois?
SH: Ei kai tässä sinällään mitään uutta ole. Nurkkatansseja on järjestetty aina. Teemme tätä omalla tyylillämme vanhaa kunnioittaen.
AA: Hienoa on myös se, että pääsee esittämään upeata musiikkilajia uusille sukupolville, joilla ei välttämättä ole tietoa tällaisen genren olemassaolosta.
Kuka käy Vallilan Tangon keikoilla?
SH: Yleisö on kaikenikäistä, mutta painottunut erittäin voimakkaasti nuoriin aikuisiin.
AA: Koska haluamme, että keikoilla olisi mahdollisimman matala kynnys tulla tanssimaan, niin meillä on useasti ollut tanssinopettaja briiffaamassa perusaskeleet jengille. Sen jälkeen on ollut helppo kokeilla niitä lavalla. Toivomme, ettei tanssimisen tarvitsisi olla ryppyotsaista.
Mistä nuorten kaupunkilaisten innostus lavatanssia ja iskelmää kohtaan voisi johtua?
AA: Meidän sukupolvelle vanhemmalla suomalaisella iskelmämusiikilla, kuten Olavi Virralla, Georg Malmsténilla ja Annikki Tähdellä, on vankka symboliarvo. Se on musiikkia ajalta, jolloin kesä oli kuuma ja maaseutu aitoa.
Tansseissa tyyli on tärkein.Yleensä nuorten kulttuuri ja musiikkigenret syntyvät vasta-argumentteina menneelle, mutta tämänhetkinen iskelmäbuumi nousee kuitenkin täysin valtakulttuurista. Onko Vallilan Tango tästä huolimatta undergroundia? Onhan se marginaalissa tietyn ikäryhmän sisällä.
AA: Näin voisi sanoa. Uskon, että nykyiskelmä ja epäesteettiset varastohallitanssipaikat ovat pilanneet tämän genren maineen.
SH: Viisikymmentä vuotta sittenhän tämänkaltainen keikkabändi olisi edustanut täysin valtavirtamusiikkia. Mutta nykyään hyvät bileet yksinkertaisesti vain kiinnostavat ihmisiä.
Onko Vallilan Tangon kuuntelijoissa lavatanssikulttuurin tulevaisuus?
SH: Meitä kuuntelee melko heterogeeninen joukko kuka mistäkin syystä. Ehkä on turha yleistää liikaa. Eikä me mitään tanssikulttuurin messiaiden viittaa haluta sovitella.
AA: Kunhan nyt saadaan soittaa hyvää musiikkia hauskoilla keikoilla ja järkätä hyviä juhlia.
Soitatteko vain nuorten aikuisten jameissa? Keikkailetteko muuallakin kuin Helsingissä?
AA: Soitamme kyllä muissakin tilaisuuksissa. Kaikki osallistumiset päätetään porukalla. Tilaisuuden luonteesta riippuu, miten niihin suhtaudutaan. Parhaat keikat ovat yleensä taivasalla tai yllättävissä paikoissa, eikä hienoissa palatseissa.
SH: Viime kesänä soitimme mm. Sodankylässä, Tampereella ja Valkeakoskella.
AA: Mutta olisi hauska tehdä joku kesä vanhantyylinen keikkakiertue Suomen kauneimmille tanssilavoille.
Osaatteko te itse tangota ja humpata? SH: Soittajien tanssitaito taitaa olla keskimääräisen suomalaisen miehen tasoa.
AA: Eräs innokas orkesterilainen kertoi aloittaneensa tanssinopettelun viime syksynä työväenopiston tanssikurssilla. Ensimmäisen tanssikerran jälkeen ilmoitettiin, että opettaja sai burn outin ja kurssi peruttiin.
Teksti: Ann-Mari Huhtanen, Kuvat: Timo Santala, Video: Taneli Bruun
We Love Helsinki
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti