27.1.10

Kettu 2000 -näyttely pohtii identiteettiä


Kettu 2000
on kolmen nuoren valokuvataiteilijan muodostama ryhmä, joka avaa tammikuussa Galleria Jangvaan näyttelyn projektistaan Toiset Kengät. Lumisena joulukuun iltana keskustelin ryhmän kanssa siitä, miltä tuntui elää toisen ihmisen elämää viikon ajan.

Toiset kengät -projektissa Kettu 2000 -ryhmän jäsenet vaihtoivat elämiä keskenään viikon ajaksi. Itse vaihto tapahtui viime elokuussa, mutta projektin valmistelun Pinja Sormunen, Emma Suominen ja Vanessa Virmajoki aloittivat jo noin vuotta aikaisemmin. Projektin lähtökohtana oli identiteetti yleisesti ja sen muodostuminen. ”Haluttiin viedä identiteetin käsite uudelle tasolle”, Suominen täsmentää. Sormunen asuu Helsingissä poikaystävänsä kanssa. Hänen kenkiinsä viikon ajaksi astui Suominen. Suominen asuu myös Helsingissä ja hänen paikalleen matkusti Lontoosta Virmajoki. Sormunen puolestaan otti lennon kohti Lontoota, jossa Virmajoki asuu veljensä ja kahden kämppiksen kanssa. Tyttöjen piti tarkoin noudattaa etukäteen määrättyä päivä- ja viikko-ohjelmaa. Omaan elämään ei ollut luvallista olla yhteydessä – edes omille vanhemmilleen ei saanut soittaa.



Nuoret taiteilijat palauttavat mieleensä kesäisiä tapahtumia projektista lumen tuiskutessa helsinkiläiskahvilan ikkunalaseja vasten.

Keskustelu pulppuaa iloisesti, kun naiset pohtivat ryhmänsä nimen alkuperää. ”Varmaan baarista”, Suominen toteaa heti. Sormunen muistelee nimen saaneen alkunsa väärin kirjoitetun elokuvatuotantoyhtiö 20th Century Foxin nimestä. Nimellä on myös monia eri merkityksiä. ”Foxy Lady”, Suominen sanoo, ja lisää kettujen olevan hyvin suojelevia pentujaan kohtaan sekä joskus jopa yksiavioisia. ”Me ollaan 2000-luvun kettuja”, Ketut myöntävät hymyillen.



Vaikka vaihtoviikko on selkeästi ollut Ketuille rankka, eivät he silti muuttaisi projektissaan mitään. Eläessään toisen ihmisen elämää, naiset saivat lisää varmuutta itseensä ja heidän omat valintansa selkeytyivät. Arjen ongelmat, jotka ennen vaikuttivat suurilta, eivät paluun jälkeen tuntuneetkaan enää niin pahoilta. Ajatusmaailma muuttui ja etenkin käsitys identiteetistä. ”Sitä ajatteli, että tää on se meidän projekti, mutta paluu arkeen olikin uusi oma projektinsa”, Sormunen lisää yllättyneenä. Virmajoki mainitsee myös, että ”mulla on sellainen olo, että meidän kolmen suhde toisiimme on muuttunut pysyvästi jollain tavalla, mutten osaa ihan vielä määritellä miten.”



Tammikuun lopulla galleria Jangvaan avataan näyttely, johon Ketut ovat koonneet viikon varrella keräämänsä materiaalin. Omien sanojensa mukaan heidän näyttelystään on tulossa todella intiimi. ”Raastavan rehellinen, röyhkeä ja runsas”, Suominen naurahtaa lisättyään vielä viimeisenkin määritelmän. Sormusen vielä jatkaessa: ”Kolme tarinaa toiseudesta.” Lukiessaan tyttöjen kirjoittamia tekstejä ja katsellessaan kuvia projektin ajalta, katsojalle saattaa helposti tulla tunne, että kuvauksessa on jotain samaa kuin joku kertoisi tarinaa parhaalle ystävälleen. ”..tai itselleen”, Suominen täsmentää käsitystäni: ”Emme halua, että katsojalle jää näyttelystä kylmä tai ulkopuolinen olo.”

Aiheesta tuntuu riittävän keskustelua lähes loputtomasti, mutta johonkin on aina pakko lopettaa. Virmajoen pohdinta projektin sanomasta ja tarkoituksesta tuntuu avaavan vielä enemmän uusia kysymyksiä kuin antavan itse vastauksia, mutta sehän taitaa usein olla elämän tapa soljua eteenpäin.

”Kai sitä toivoisi, että katsoja saisi kiinni edes osasta niistä tunteista, mitä me käytiin läpi sen viikon aikana, ja että alkaisi kysellä kysymyksiä identiteetin rakentumisesta. Mun mielestä meidän projekti on sen luontoinen, että se koskettaa kaikkia, herättää kysymyksiä, tunteita ja ajatuksia, mutta ei anna mitään selvää statementtiä, eikä sen musta pidäkään. Toiset Kengät lähti kysymysten kyselystä, eikä me tiedetty, mihin se tulee meidät johtamaan. Musta edelleen tuntuu, että me ei olla ammennettu loppuun sen viikon varastoja.”

Kettu 2000: Toiset Kengät
28.1.2010 - 14.2.2010 Galleria Jangvassa (Uudenmaankatu 4-6, sisäpiha)

Teksti: Tiina Kivelä. Kuvat: Kettu 2000. Kuvitus: Nora Wegelius.

We Love Helsinki

6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Haa olipas innostava juttu! Heti ensi viikolla täytyy käydä katsastamassa näyttely!

Anonyymi kirjoitti...

Luin Hs:n jutun ja ei voi kuin todeta, että teidän juttu on ihan hirveetä huttua. On kyllä surullista jos Taikista
valmistuu tollaisia nollavalokuvaajia. Te kyllä sovitte akkalehtien formulaan suoltamaan jotain kivaa joo. Toki ymmärrän identity projektit, mutta teidän on kyllä liian paksua. Teillä ei ole mitään annettavaa taide maailman suuntaan. Please pysykää poissa sieltä!!!

Mirja kirjoitti...

Olenkin tässä miettinyt, että missä kaikki meidän vihaiset anot on...

Anna kirjoitti...

Wow! Mä luulin ensin, että tässä haukutaan meitä, mutta kritiikki taisikin kohdistua itse Kettuihin.

p.s. taide_maailma.

Anonyymi kirjoitti...

Hei! Näyttely jäi minulta näkemättä, ja nyt harmittaa! Onko Kettujen suunnitelmissa uusia näyttely jossain vaiheessa jossakin toisessa galleriassa?

We Love Helsinki kirjoitti...

Moi!
Kannattanee kysellä Ketuilta itseltään, esim. täältä: http://kettu2000.blogspot.com/

 
Creative Commons License
Tämän teosteoksen käyttöoikeutta koskee Creative Commons Nimeä-Epäkaupallinen-Tarttuva 1.0 Suomi-lisenssi.