6.8.09

Viiniä taiteella: Torstai-illan etkot taidegalleriassa


Viiniä taiteella-juttusarjassa toimittajamme vierailevat taidenäyttelyiden avajaisissa raportoiden maistamastaan, kuulemastaan, kokemastaan ja tietysti myös näkemästään.

Tungoksen Kasarminkadun alkupäässä huomaa jo Espalta käsin. Luovimme tiemme läpi nuoren, viinilasit ja savukkeet kädessään vilkkaasti puhelevan ihmismassan. Sisällä soi jonkinlaista rumpumusiikkia pitkänomaisista hifikaiuttimista. Hiki haisee, ilma on paksua, lapset leikkivät ja aikuiset humaltuvat. Olemme saapuneet Olli Piipon maalausnäyttelyn avajaisiin Kuvataideakatemian galleriaan.

Tarjoilut ovat massiiviset: Gin Tonic -boolia, puna- ja valkoviiniä, sipsejä, koktailtikuissa oliiveja, juustoja ja päineen seivästettyjä minimustekaloja, hevosmakkaraa, sekä fetaa vartaassa. Fetan täyttösanko on rennosti muiden tarjoiluastioiden vieressä. Kukaan ei vahtaa santsaamisen ahkeruutta ja käytämme tilaisuutta hyväksemme.

Näyttelyn nimi on OM – pyhä tavu. Kutsukortti ei herättänyt meissä erityistä kiinnostusta, vaan ennemminkin loi mielikuvan punamullalla kantapäin maalatuista batiikkiteoksista. Yllätykseksemme gallerian seinälle ripustetut suuri- ja keskikokoiset maalaukset olivatkin jotain ihan muuta. Kultaa ja hopeaa säihkyvien teosten pinnoissa on jälkiä väkivallasta: hilseilyä, raapimisjälkiä, tukahduttavan paksuja maalikerroksia ja kupruilua. Värit ovat intensiivisiä ja hehkuvia. Jos jonkin teoksista halajaa sohvansa ylle, on halvimmasta maksettava 400e ja kalleimmasta 2700e. Pidämme molemmat melkein kaikista tauluista!

Avajaisvieraiden joukko koostuu taiteilijan ystävistä, opettajista, opiskelutovereista, kuvataiteilijoista ja itsemme kaltaisista satunnaisista tarkkailijoista. Taiteilija bostailee töidensä keskellä pikkutakissa sekä pillifarkuissa ja kuulemme hänen kuvailevan tyyliään smartcasualiksi. Hän ei todellakaan ole tämän paikan ainoa kaupunkihipstereiden univormuun pukeutunut nuori boheemi, vaan suurin osa vieraista edustaa hänen laillaan trendikästä/taideopiskelijatyyliä. Vanhemmilla osanottajilla on puvut tai jakut päällä. Bongaamme seuraavat tyyliyksityiskohdat: maalitahroja kapeissa farkuissa, lapsuudesta muistuttava neonvärinen avainkierreasia kaulakoruna, pyöräilykypärä kainalossa, graafisesti leikatut hiukset ja printtimekko. Näyttelyyn on tietysti eksynyt myös yksi kiintiöhippi epätrendikkäine terveyssandaaleineen ja hennalla värjättyine hiuksineen. Brodeerattuihin hiihtareihin ja Lacosten pantaan sonnustautunut vanhempi rouvashenkilö kiekaisee ylitse muuten tasaisen melun: ”tässä on sanomaa!

Havaitsemme myös muutaman julkisuudenhenkilön läsnäolon – Kata Kärkkäinen ja Mato Valtonen edustavat itseään muiden vieraiden joukossa. Keskustelemme keskenämme hieman heidän nykytilastaan ja pohdimme, että ”onko sitä Kataa vieläkään hyväksytty siihen viralliseen taiteilijaliittoon”.

Gallerian pimeimmässä huoneessa on kolme synkempää teosta sekä kasa taideopiskelijoita: omat olutpurkit sihahtelevat ja (kesätyö-)stooreja vaihdetaan. Juhlat ovat levittäytyneet myös kadulle, jossa sauhutellaan ja jatketaan vapautuneesti omien juomien juomista. On vaikea olla hymähtelemättä salakuunnellessaan toisten seurueiden keskusteluita: ”Mikä proggis sul on menossa?” ja ”Impressionismi tuhosi kuvataiteen”, ovat oikeasti kuultuja satunnaisia lentäviä lauseita kadulla. Lisäksi monella puheenaiheena on myös kaukomaihin matkustaminen: ”Hei siis mistäpäin Brasiliaa sä olitkaan kotoisin?”.

Taiteilijaa on onniteltu näyttelykokonaisuuden valmistumisesta useilla viinitonkilla ja -pulloilla, kukkapuskiakin löytyy joka nurkan takaa. Tarjoilujen, lahjojen ja vieraskirjojen valtaamilta ikkunalaudoilta bongaamme myös näyttelynvalvojan ajantappolukemista: Markiisi de Saden Sodoman 120 päivää.

Tarjoilujen luona ihmiset tekevät aluksi uudelle avajaisvieraalle kohteliaasti tilaa, mutta illan edetessä kyynärpäätaktiikka otetaan käyttöön ja viimeinenkin seivästetty mustekala katoaa haljenneelta lautaselta. Eräs nainen syö fetajuustoa suoraan purkista ja rohkaisee toiminnallaan myös meidät sangoille koktailtikkuinemme. Noin puoli tuntia ennen avajaisten ilmoitettua loppumisaikaa tarjoilut ovatkin huvenneet olemattomiin. Myöhään saapuva avajaisvieras joutuu omin käsin puristamaan viinitonkan viimeiset mehut suoraan pussista. Taulut näyttävät sumenevissa silmissä jo aivan erilaisilta, mutta puheensorina täyttää edelleen jo tyhjenevän gallerian. Tästä varmaan itse kukin jatkaa vielä myöhään yöhön… Kävellessämme pois löydämme viinin täyttäneitä muovimukeja vielä satojen metrien päästä.

Olli Piippo OM maalauksia sunnuntaihin 9.8.2009 asti Kuvataidekatemian galleriassa, Kasarmikatu 44, avoinna joka päivä klo 11-18
.

Teksti: Marianna Kellokoski ja Mirka Kinnula, Kuvat: Mirka Kinnula

We Love Helsinki

5 kommenttia:

osma harvilahti kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Veera kirjoitti...

He, hauska juttu!
Pitäis ehdottomasti käydä useammin näyttelyiden avajaisissa!
Tyhmä kysymys: missä uusista avajaisista tiedotetaan? Yleensä olen eksynyt paikalle vahingossa vasta silloin kun viimeinenkin mustekala on syöty...

osma harvilahti kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Mirka kirjoitti...

Joo gallerioiden sähköpostilistoilla tiedotetaan avajaisista. Sit aika monilla (nuorekkaammilla) gallerioilla saattaa olla myös facebook-ryhmät, ja taiteilijat ite luo avajaisist eventtei, joten facebookista voi metsästää.. Sitten gallerioihin (myös joihinkin kahviloihin) on usein jätetty kutsareita tulevista näyttelyistä muissa gallerioissa. Yleisimmät avajaispäivät on kaiketi ti ja to (alkamisaika viiden-seiskan aikaa, kesto pari tuntia) mut myös muina päivinä saattaa joskus olla jotain.

Jarmo kirjoitti...

Hei tää on kans aika hyvä: www.nayttely.info

 
Creative Commons License
Tämän teosteoksen käyttöoikeutta koskee Creative Commons Nimeä-Epäkaupallinen-Tarttuva 1.0 Suomi-lisenssi.