15.9.09

Minä menen: Rakkautta & Anarkiaa -filmifestivaalien siivittämänä maailmanympärimatkalle!


Toimittajamme
Tessa Tapaninen valitsi kymmenien elokuvien joukosta omat suosikkinsa, jotka vievät katsojan kaikille viidelle mantereelle.


Kun kansainvälinen filmifestivaali Rakkautta ja Anarkiaa
valtaa leffateatterit, on itse kullakin oiva mahdollisuus päästä edulliselle maailmanympärimatkalle elokuvien parissa.

Olen itse kokenut usein festivaalin tarjoamat elokuvat synkkinä. Katseluelämyksen jälkeen olen järjestäen tuntenut maailman painon entistä raskaampana hartioillani. Tästä syystä olen tällä kertaa pyrkinyt valitsemaan elokuvia, jotka vievät katsojansa musiikin, värien ja iloisten elämysten keskelle.


Matkamme alkaa Ranskasta, jossa ohjaaja
Emmanuel Mouret onnistuu luomaan ksylofonimusiikin siivittämän komedian Please, please me! Jean-Jaques ei saa seksiä tyttöystävältään, minkä takia hän ajautuu luvan kanssa vieraisiin naisiin ja pokaa kenet muutkaan kuin presidentin tyttären.

Ranskasta lennetään Nigeriaan, jossa teemana on afrikkalainen maisema. Täällä näemme kanadalaisten kanssa yhteistyössä tehty elokuva
Nollywood Babylon, joka kertoo nigerialaisesta elokuvateollisuudesta.

Lento Atlantin yli ja olemme Yhdysvalloissa. Pääsemme seuraamaan
Soul Power -dokumentin mukana soul- ja funkmusiikin mestareita, "hurjia live-esityksiä ja kulissihassutteluja. Energia on säilynyt filmillä ja virtaa valkokankaalta suoraan hermoon."

Yhdysvalloista lennämme Brasiliaan.
Antonia sijoittuu São Pauloon ja kertoo neljän lapsuudenystävän laulukvartetista, joka ponnistaa hip hop –ryhmän taustalta omaksi kokonaisuudekseen.

Ylitämme taas valtameren ja päädymme Australiaan, matkan ainoaan animaatioelokuvaan.
Mary and Max on kertomus kahdesta eri-ikäisestä kirjekaverista, joita yhdistää yksinäisyys ja syrjäytyneisyys, eriskummalliset lemmikkieläimet, keräilyfiguurit, suklaa ja ennen kaikkea lämmin sydän. Maryn äänenä kuullaan Toni Collette ja Maxin äänenä iki-ihana Philip Seymour Hoffman.

Pysyttelemme edelleen saarilla. Siirrymme Filippiineille, jossa
Raquela haaveilee satumaisesta elämästä Pariisin kaduilla. Toteuttaakseen unelmansa hän siirtyy prostituutiosta tuottoisampaan nettipornobisnekseen. The Amazing Truth About Queen Raquela perustuu ohjaaja Olaf de Fleur Johannessonin internetistä löytämän Raquela-nimisen transnaisen tarinaan.

Viimeinen ulkomaankohteemme palauttaa meidät taas kotimantereelle. Suuntaamme Viroon. Vastaväreillä ja futuristisella neon-Tallinnalla leikittelevä musta komedia
A wish tree kertoo Liinasta, joka muuttaa maaseudulta serkkunsa luo Tallinnaan ja aloittaa työt supermarketissa, työkaverinaan mm. kanapukuun pukeutunut ketjupolttaja.

Pitkän matkan jälkeen on taas mukava palata kotiin. Suomessa meidät vastaanottaa jazzmelankoliaa huokuva
Sketches of North. Arto Tuohimaan ohjaan dokumentti seuraa pohjoisensävyillä soivan jazz-levy Agathan tekoprosessia, jossa kuvamaailmaa on improvisoitu Kerkko Koskisen musiikin pohjalta.

Nautinnollisia leffahetkiä ja Bon Voyage!

Rakkautta ja Anarkiaa; 22th Helsinki international film festival 17.-27.9.2009, Elokuvateattereissa ympäri Helsinkiä.
www.hiff.fi

Teksti: Tessa Tapaninen Kuva: Hende Nieminen

We Love Helsinki

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Miten loistava venäläistä nykyelokuvaa esittelevä sarja on jäänyt huomiotta? Kauheaa! Kerrankin kun sitä piisaa peräti kahdeksan elokuvan voimin. Russia 88 on ehdoton tärppi, dokumentti Venäjän uusnatseista. Captive on harvinainen Tšetšenian sota käsittelevä pätkä ja taideleffa Euphoria on kahminut palkintoja ympäri maailmaa.

Kirjoittaja jätti niinikään listaltaan norjalaisen uskomattoman hyvän mustan komedian North, joka on palkittu kaikilla festareilla, joissa sitä on kilpailusarjassa esitetty. Älä missaa tätä!

Tessa kirjoitti...

Noh, tässä oli tarkoitus esitellä kirjoittajan omia tärppejä ja niitä joita hän, siis minä, kokee mielenkiintoisena. Kuten kirjoitinkin jutun alkuun, pyrin löytämään elokuvista niitä vähän kevyempiä ja värikkäämpiä, Tsetsenian sota tuskin kuuluu kyseiseen kategoriaan. Myöskin yritin semitietoisesti välttää elokuvia jotka ovat voittaneet jo miljoona palkintoa, sillä ne tulevat muutenkin saamaan paljon mediahuomiota.

Mutta hienoa, että mainitsemasi elokuvat voi nyt joku potentiaalinen R&A-kävijä löytää tärppinä kommenttiboksista! Festareilla on niin paljon hyvää tarjontaa että kaikkea on mahdotonta esitellä yhdessä jutussa.

Mirja kirjoitti...

Hei jos tänne saa suositella, niin sanon Jenkkilästä American Swing.

Jos nimittäin haluattte nähdä pitkästä aikaa jotain shokeeraavaa, yllättävää ja vähän ällöttävää, mutta ennen kaikkea ihan helvetin viihdyttävää.

Dokkari kertoopi nykkiläisestä panoklubista. Tämä oli sitä aikaa ennen AIDS:ia.

Näytöksessä jossa mä olin, kaksi tyyppiä käveli ulos vartin jälkeen (saattoi tosin olla väärässä salissa) ja toiset taputti. Hillitöntä kamaa.

"What's the difference between asparagus and pussy? Who eats asparagus anyway?!"

 
Creative Commons License
Tämän teosteoksen käyttöoikeutta koskee Creative Commons Nimeä-Epäkaupallinen-Tarttuva 1.0 Suomi-lisenssi.