Bongaa yksityiskohta: Tarroja Hesarilla

Crack is wack - ja Pimppi on ihana -tarrat, Helsinginkatu 11, Alppiharju.

Kuva: Tuukka Ylä-Anttila

Ikuisia fillareita

Nähdessään muutama vuosi sitten Värttinän Iki-nimisen albumin, ei Marco Ströer voinut aavistaa, millainen enne levyn nimi olisi. Rakkaus pyöräilyyn toi Ströerin syntymäkaupungistaan Berliinistä Suomeen. Nyt Värttinän albumi makaa Ströerin polkypyöräliikkeen toimistopöydällä Kinaporinkadulla, Kalliossa. Liikkeen nimi on Ikifillari ja osuvampaa saa hakea.


Ikifillari on ensimmäinen kuormapyöriä ja muita liikkuvan kaupunkilaisen tarpeisiin kustomoituja polkupyöriä myyvä liike Suomessa. Valikoima on laaja – siihen sisältyy niin vankoin etu- kuin takaritsilöinkin varustettuja kaksipyöräisiä, sekä painavampia kuormia kestäviä kolmipyöräisiä fillareita. Useissa pyörissä on tavarakoppa, jossa tilavuudesta riippuen kuljettaa vaivattomasti ostoksia, lemmikkikoiran tai vaikkapa huonekaluja. Lapsekkaille löytyy lastenkuljetukseen suunniteltuja malleja, yhteen niistä mahtuu yhtä aikaa jopa kolme pienokaista. Erikoisuuksiin kuuluu myös malli, joka mahdollistaa pyörätuolin kuljetuksen etuosassaan.

Pyöräkaupan perustaminen kypsyi Ströerin mielessä oman harrastuksen ohessa vuosien mittaan. Viime keväänä, kun öljyn hinta nosti autoilijoiden polttoainekustannuksia tähtitieteellisiksi aika tuntui monessakin mielessä otolliselta yrityksen perustamiselle. Ilmastonmuutos ja maailmanlaajuinen talouskriisi sekä niiden vielä suurelta osin arvoituksena olevat vaikutukset vain vahvistivat Ströerin suunnitelmia. Kun muut lopettavat, hän aloittaa varmana pyöräkaupan tarpeellisuudesta.

"Laadukkaasta pyörästä et maksa kuin kerran. Sen lisäksi et joudu maksamaan bensakuluja, et milloinkaan parkkimaksuja ja kaiken kukkuraksi pysyt hyvässä kunnossa ja säästät luontoa", Ströer luettelee uuden kumin tuoksuisessa toimistossaan, enkä voi kuin nyökytellä vieressä.

Tällä hetkellä liikkeessä on meneillään talviale, sillä kevään uutuuspyörät ovat saapumassa piakkoin. Jos luottomallitkin ovat mitä veikeimpiä ja oivaltavia, sekä ulkomuodoltaan että käytännön tasolla, ei uusistakaan malleista mielikuvitusta puutu. Mainitessani itse omistavani cruiser-mallisen pyörän ja harmitellessani, ettei siinä ole kuljetustelinettä, Ströer huomauttaa ettei se ole ongelma. "Tänä keväänä liikkeeseen saapuvat myös uudet irrotettavat tavaratelineet. Niitä pystyy liittämään miltei pyörään kuin pyörään." Mieleeni nousee sympaattinen kuva omasta cruiseristani kuljetustelineellä varustettuna. Tämä täytyykin laittaa harkintaan.

Ströerin näkemykset suomalaisesta pyöräkulttuurista ovat positiivisia. Berliinissä pitkään asuneena hän toteaa, että Saksaan verrattuna pyöräilijän kulkumahdollisuudet ovat Suomessa huomattavasti paremmat. Esimerkiksi puistossa fillaroinnista voi napsahtaa mojovat sakot Saksassa. Ströer kehuu myös suomalaisia pyöräteitä. Vaikka Amsterdamin ja Kööpenhaminan kaltaisiin pyöräilijän paratiiseihin on vielä jonkin verran matkaa, on Helsingin pyöräkulttuuri selvästi voimistumassa ja Ikifillarin kuormapyörät ovat oiva todiste siitä.

Marco Ströer esittelee Ikifillarin pyöriä Go Expo -messujen fillariosastolla 13-15.3.2009 Helsingin Messukeskuksessa.

Ikifillari, Kinaporinkatu 5, Alppiharju. Avoinna ti-pe 12-18. www.ikifillari.fi

Teksti: Outi Niemelä, Kuvat: Jarkko Wickström

We Love Helsinki

Geezers – Graffitikulttuurin viimeinen etuvartio

Maallikon silmissä näyttää siltä, ettei Helsingissä ole enää graffitikulttuuria. Spraymaalikaupan perustaminen Helsinkiin tuntuukin yhtä kannattavalta idealta kuin baarin pystyttäminen lestadiolaiskylään.

Vaasankadulla on kuitenkin ollut jo kolmatta vuotta Geezers-niminen kauppa, joka on erikoistunut graffitikulttuuriin. Kaupasta saa paitsi laadukkaita spraymaaleja, myös alan lehtiä, kirjoja, vaatteita – sekä ystävällistä ja asiantuntevaa palvelua. Liikettä pyörittävät Aku ja Manne ovat kulttuurin pitkäaikaisia harrastajia. ”Helsingissä oli pitkään vaan yksi kannukauppa, Board House”, Aku kertoo, ”ja mun mielestä alalla kuin alalla on hyvä olla vähän kilpailua. Sitten kun en päässyt kouluun, piti alkaa oikeasti miettimään, mitä sitä tekee.” Syntyi Geezers, ja herroista tuli yrittäjiä. Kilpailua myös syntyy, sillä kyseisen alan erikoisliike on hinnoitellut huipputason maalinsa neljän euron tuntumaan.

Onko spraymaalikaupalle sitten kysyntää kaupungissa, jonka graffitikulttuuria nollatoleranssi on määritellyt viimeiset kymmenen vuotta? ”Ei graffitikulttuuri mihinkään ole kadonnut, se on vaan siirtynyt pois 'tavallisen' ihmisen silmistä”, Aku selittää. ”Stop töhryille -kampanjan ainoat saavutukset olivat kulttuurin piilottamisessa ja töiden laadun heikentämisessä – maalausten taso on heikentynyt älyttömästi 90-luvun alusta, jolloin oli vielä laillisia harjoituspaikkoja ja puolilaillisia päivämestoja.”

Käydessäni tutustumassa Geezersiin, ovi käy jatkuvasti, puhelin pirisee, ja takahuoneessa Manne nakuttaa tietokoneella nettikaupan tilauksia. Asiakkaita siis riittää, ja tämä on vasta maanantaiaamu! ”Tammikuu, ja talvi yleensäkin, on aina vähän hiljaisempaa aikaa. Kesällä maalaa moni, mutta vaan pieni osa porukasta jaksaa vetää tätä ympäri vuoden.”

Vaikka virallisesti kaupungin Stop Töhryille -projekti lakkautettiinkin vuodenvaihteessa, negatiiviset asenteet graffitia kohtaan säilyvät varmasti. Tulevaisuuden suhteen Geeserzin yrittäjät ovat kuitenkin toiveikkaita. ”Nollatoleranssi saattaa loppua, jos Vuosaareen tai muualle saadaan laillinen seinä”, Aku arvelee. Se voisi nostaa graffitikulttuurin taas entiseen loistoonsa. ”Samalla voisi noi korvausvaatimukset myös muuttua kohtuullisemmiksi. Mun mielestä on ihan tarpeetonta tuhota nuoren elämä laittamalla sille sellaiset korvausvaateet, jota se ei ikinä pysty maksamaan.”

Graffitiharrastajien lisäksi Geezers palvelee myös sisustajia, taidemaalareita ja – hiukan yllättäen – myös nuorten vanhempia. ”Varsinkin joulun alla ollaan myyty paljon lahjakortteja junnujen vanhemmille” , Aku kertoo hymyillen.

Ehkä suhtautuminen graffitikulttuuriin on tosiaan muuttumassa.

Geezers the Shop, Vaasankatu 6, Alppiharju. Avoinna ma-pe 11-18 & la 11-16. www.geezers.fi

Teksti ja kuvat: Antti Tuomola

We Love Helsinki

Bongaa yksityiskohta: Tarrataidetta

Tarrataidetta, Kustaankatu 4, Alppiharju.

Kuva: Timo Santala

We Love Helsinki

Ravintola Pelmenit tarjoilee tuhtia borssikeittoa ja maukkaita pelmeneitä

Kustaankadun ukrainalaisravintola Pelmenit näyttää, että kyllä helsinkiläisille itänaapureiden herkut maistuvat.

Kohtuuhintaisia venäläisravintoloita on Helsingissä luvattoman vähän. Muutamaa erinomaista ja tyyriinpuoleista ravintolaa lukuun ottamatta koko Itä-Euroopan ruokakulttuuri on pysynyt hämmästyttävän sitkeästi taka-alalla. Rikkaasta ruokaperinteestä kun luulisi riittävän kilpailijoita myös edukkaampien ravintoloiden markkinoille. Miksi esimerkiksi Venäjällä kaupunkien katukuvissa näkyvät, blinejä tarjoilevat halpisravintolat eivät ole kilpailemassa purilaisten ja kebabien kanssa myös Suomen puolella?

Kustaankadun vilkas Pelmenit-ravintola on ollut tervetullut aloitus. Lauantaina lounasaikaan ukrainalaisravintola on puolillaan. Ruokalistalla on esimerkiksi borssikeittoa, seljankaa, pelmeneitä ja blinejä edulliseen, kuuden-seitsemän euron hintaan. Listalla on myös vaihteleva joukko kotimaisia herkkuja – tänään tarjolla on karjalanpaistia. Tilatessani ruokaa ei Itä-Euroopan nihkeäksi leimatusta palvelukulttuurista ole tietoakaan, vaan saan borssikeittoni leveän hymyn siivittämänä. Keitto on maukasta ja tuhtia, ja seuralaiseni tilaamien mehukkaiden pelmenien rinnalla tarjoillaan voita, smetanaa ja ihanan kirpeitä puolukoita.

Viereisessä pöydässä istuu vilkas joukko venäjää puhuvia nuoria, toisessa pöydässä taltutetaan krapulaa ja kolmannessa pariskunta viikkaa Hesariaan kokoon. Itä-Eurooppalaisen estetiikan keitaaseen on helppo paeta arkea. Ravintolassa tuoksuu kotiruoka ja katse harhailee mielenkiintoisesti sisustetuilla seinillä: punaraidallisten ryijyjen päälle on kiinnitetty pieniä koristetipuja, puukauhoja, koristesipuleita ja lautasia. Venäjänkielinen, maanisesti möykkäävä tv viimeistelee fiiliksen.

Ravintola Pelmenit, Kustaankatu 7, Alppiharju. Avoinna ti-pe klo 9-22 ja la-su klo 11-22.

Teksti: Veera Moll, Kuvat: Timo Santala

We Love Helsinki

Bongaa yksityiskohta: Nahka Setting

Nahka Setting -mainoskyltti, Helsinginkatu 4, Alppiharju.

Kuva: Timo Santala

We Love Helsinki

Haastattelussa Kimmo Helistö

Vihreiden kaupunginvaltuutettu Kimmo Helistö toteuttaa unelmiensa Helsinkiä ja on kaupunkilainen isolla K:lla. We Love Helsingin haastattelussa Helistö esittelee pyörittämäänsä Arlan saunaa, kertoo höyryklubista ja Lepakon ajoistaan.



Arlan Sauna, Kaarlenkatu 15. Avoinna ke-su 14-20. www.arlansauna.net
Jouluaattona joulusauna klo 11-18. Saunamaksu 9€.

Haastattelu: Olli Sirén, Kuva: Kimmo Hellström, Video: Hannu Aukia & Jaani Kivinen

We Love Helsinki

Taiteesta: Anssi Kasitonnin Kylän Suurin Kypärä Ja Letku Letkeä

Anssi Kasitonni kertoo Galleria Alkovissa seisoskelevasta Darth Vaderista uudessa Taiteesta-sarjassa, jossa haetaan taideteosten takana piileviä tarinoita.


Siitä Hesarin ja Flemarin syvennyksestä, snägäreiden takaa ja Hurstin leipäjonon vierestä, löytyy Galleria Alkovi. Tai eihän se mikään galleria isolla G:llä ole, vaan kahdeksanmetrinen näyteikkuna, johon taiteilija Otto Karvonen aloitti vuonna 2005 ripustamaan vaihtuvia näyttelyitä.

Viimeeksi kun kävelin ohi, ikkunasta kurkisti pahvinen Darth Vader. Kaksimetrisen Vaderin punainen valomiekka oli lerpahtanut alaspäin, kuin kännisen sulanut itsetunto epäonnistuneen aktin jälkeen.

Mistäs tässä on kysymys? Vaderin tehnyt taiteilija Anssi Kasitonni kertoo teoksen olevan nimeltään Kylän suurin kypärä ja letku letkeä Juha "Watt" Vainion kaksimielisen Tulta Päin -rallin unohtumattoman kertosäkeen mukaan. "Mulla soi se biisi mielessä ja mä rupesin kelaamaan, et kenestä se kertoo. Ja Vaderillahan on vähän niinku kylän suurin kypärä. Sitä kypärän kokoahan pilkattiin jo Space Balls:ssa." kommentoi Kasitonni viitaten Mel Brooksin ohjaamaan Star Wars -parodiaan, jossa Rick Moranisin esittämällä lyhynlännällä Lord Dark Helmetilla on valtava kypärä.

Mutta miksi juuri Vader? Onko Sithin musta lordi jonkinlainen miehisyyden ikoni? "Ei, enemmänki Han Solo oli se sankari ja tosimies. Vader on koominen ja jopa sympaattinen hahmo. Vaikka silloin lapsena se oli kyllä oikeasti pelottava." Kasitonni vastaa.

Entä voisiko Han Solon letku letkahtaa? "No, Han Solo ainakin osais suhtautua siihen rennosti, mut Vaderille se on kovempi paikka." naurahtaa Kasitonni.

Ja kieltämättä Darth Vader velton valomiekan kanssa on hauskempi kuin Han Solo. Lisäksi kaikkien tuntema pop-ikoni on itsessään jo vähän surkuhupaisa hahmo, eikä taatusti jätä ketään kylmäksi Kasitonni muistuttaa. "Se on hauska työ, vaikkei tietäiskään sen nimeä. Pystytysvaiheessakin tuli kulman kundeilta hyvää palautetta."


Kasitonnin joulu -näyttely 6.1.2009 asti Galleria Alkovissa, Helsinginkatu 19. Galleria on avoinna 24h. Näyttely on viimeinen osa Kiasman 10-vuotisjuhlanäyttelyn Notkea Katu teemoja jatkavasta Kiasma Kalliossa -sarjasta. Vapaa pääsy.

Teksti ja kuva: Timo Santala

We Love Helsinki

Bongaa yksityiskohta: Karhu

Maalaus sähkökaapissa Tivolitiellä Linnanmäen takana Alppipuistossa.

Kuva: Timo Santala

We Love Helsinki

Vegemesta todistaa, että Kalliossakin kannattaa yrittää erilaista

Kallion Vaasankadulla sijaitsevasta nuhjuisesta Vegemestasta saa kaupungin parhaita kasvishampurilaisia. Ne ovat NIIN hyviä, että toimittajammekin kääntyi kasvissyöjäksi.

Vaasankadun Vegemesta on niin pieni koppero, että tiskiin törmää melkein heti kun astuu ovesta sisään. Askeettinen keittiö täyttää suurimman osan ravintolan paristakymmenestä neliöstä. Tai ei se oikeastaan edes ole mikään ravintola, vaan ennemminkin snägäri sisätiloissa. Pöytiä on tasan yksi ja sekin on tarkoitettu lähinnä odotteluun. Täällä hampurilaiset otetaan mukaan tai vetäistään naamaan seisaaltaan.

Mutta ulkoasulla ei ole mitään väliä, kun hampurilaiset kerran ovat niin hyviä. Niiden vuoksi palaan Vegemestaan uudestaan ja uudestaan, enkä ole ainoa: tuntuu, että puolet Kalliosta on havainnut mestan kasvisburgerit vastustamattomiksi.

Muutama asiakas istuu venailemassa, kun tulemme sisään valokuvaajan kanssa. Kyselen myyjältä, mahtaako olla kiire. "Aina!" hän huokaa lannistuneena. Tilaan jo aiemmin hyväksihavaitun käännytysruokaklassikon, Päivän Pelastuksen, eli soijaburgerin.

Asiakkaita valuu sisään lisää, ja pieni tila on täynnä. "Ensin ei oo ketään ja sit kaikki ihmiset tulee laumoissa!" huutaa nuori mies tiskin takana epätoivoisena. Kaikkia aineksia ei löydy, ja pari pihviäkin palaa kiireessä karrelle. "No nyt alko vituttaa!" hän kiroaa, mutta onneksi asiakaskunta on ymmärtäväistä. "Älä stressaa, ei tässä mitään kiirettä." odottelijat lohduttavat.

Voi tätä solidaarisuuden pauhua... Tuntuu, että asiakkaat ovat oikeasti innostuneet tästä lafkasta.

Kasvissyönnin gospel?

Koko paikka on oikeastaan aika ekoilukeskus. Seinällä on sähköauton vuokrausmainos, tuotteet ovat luomua ja reilua kauppaa, sekä tietenkin vegeä tai vegaania. Kaiken kaikkiaan hyvin erilaista kuin Kallion itseään toistava kebab-pizza -tarjonta. Kyseessä on ilmeisesti Helsingin ainut pelkästään kasvisruokaa myyvä pikaruokapaikka, eikä jääkaapistakaan löydy kokista, vaan saksalaista ekolimua Bionadea.

Onko koko lafka siis perustettu propagandatarkoituksissa? "Mitään missioo täs ei oo, emmä oo ketään käännyttämässä. Kuten huomaat, ei tääl oo missään sellasta iso taulua, et kymmenen hyvää syytä ryhtyä kasvisyöjäksi." kertoo Vegemestan omistaja Robert Ramstedt, eli tuttavallisemmin Frogi. "Se on ihan eri porukka joka syyllistää. Mä tarjoon vaan hyvää vegesafkaa." hän jatkaa. No okei sitten.

Ja itse asiassa tämä taktiikka taitaa toimia paremmin. Vegemestan lihamaisen maukas vegeburgeri muutti tämänkin jutun kirjoittajan ovo-lakto-pesco-vegetaristiksi. Puhuttaessa lafkan erikoisesta tuotevalikoimasta Frogi viittaa muun tarjonnan yksipuolisuuteen. Kun kaikissa muissa paikoissa on samaa settiä, kokista ja muita tunnettuja merkkejä, kannattaa hänen mielestään tarjota vaihtoehtoja. Sähköauton vuokrauksen ohella on tekstarimaksu selkeästi ollut hitti-innovaatio; hampurilaisen voi siis maksaa kännykällä, jos käteinen on loppu.

Vegemestan synty

Frogin jutuista tulee kuva, että Vegemesta on syntynyt vastaamaan kysyntään, joka on koko ajan ollut olemassa. "Kai se on lähteny siitä, että toi vegetarjonta noin ylipäätään oli niin heikkoo." hän huomauttaa. Kun hän kokkasi kavereilleen, soijapikaruoka maistui hyvin ja maistelijoiden ihmetys oli suuri, kun sellaista ei saanutkaan mistään. Positiivisesta palautteesta virisi idea perustaa oma ravintola.

Ensimmäinen julkinen myyntikeikka oli Faces-etnofestareilla vuonna 2006. Koju oli menestys, vaikka välineet olivatkin kotikutoisia. "Himagrilli ja halpis telttakatokset!" Frogi kuvailee varustusta. Seuraava projekti oli väliaikainen kesäkahvila Suomenlinnassa ja siitäkin tuli päräyttävän positiivista palautetta. "Turistit oli tohkeissaan, että miten täällä UNESCO:n maailmanperintökohteessa saa jotain vegeburgereita ja saarelaiset oli silleen, et mahtavaa, et joku uskaltaa yrittää täällä saarella jotain erilaista" hän kertoo.

Kallioon

Uskalias, mutta yksinkertainen konsepti kiistatta toimi. Suokin kesän jälkeen Frogi päätti etsiä pysyvämmän liiketilan. Se löytyi suhteellisen sattumalta. "Mä olin niinku vaan päättänyt, et mä lähen Käpylästä ja ennen ku mä oon tsygäilly keskustaan, niin mulla on joku tila katottuna." Frogi kertoo. Hän päätyi Vaasankadulla intialaiseen ravintolaan, josta ei edes saanut intialaista ruokaa, ja jonka omistajakin oli kyllästynyt pizzan paistoon. Hän suostui auliisti vuokraamaan paikan pois, vaikka ei uskonutkaan lihattoman ruoan menestykseen.

Viime syyskuussa Vegemesta avattiin Puukkobulevardille, vaikka sijainti epäilyttikin. Eikä syyttä: Vaasankatu listataan varmaan kaikille Helsingin pahoja asioita listaaville listoille. Frogi kuitenkin huomasi, että Kalliossa liikkuva porukka on suhteellisen heterogeenista, ja kadulla on ennen kaikkea elämää ja paljon ihmisiä. Siis asiakkaita. Kallio onkin kohdellut Vegemestaa hyvin ja kantiksia on paljon. Lihaa kyselemään tulevat känniurpot lähtevät jopa viikonloppuöisin tyytyväisinä pois, esimerkiksi Kippari-juustolla ryyditetty hampurilainen messissä. Ja itse asiassa suurin osa asiakkaista on yllättäen peruskarnivoreja, joiden mielestä Vegemestan hampurilaiset vain maistuvat paremmille, kuin lihaa sisältävät vastineensa muissa paikoissa.

Vegemestan puna-viher värisokeita suosiva ruokalista on täynnä kummallisen nimisiä hampurilaisia.

Mistä maku?

Herkullinen hamppari ei selvästi vaadi lihaa, mutta salaisuutta sille Frogi ei kerro tietävänsä. Tuotteet ovat hänen mielestään periaatteessa yksinkertaisia ja konsepti kopioitavissa. "Tossahan noi kastikkeet on aika avoimesti esillä. Aika kohtuu Open Source -meininki!" Frogi virnistää. "Tai ehkä salaisuus on se, ettei näistä jää vajareita." hän jatkaa. Hampurilaisisssa on myös kasvishampurilaiseksi poikkeuksellisen paljon proteiinia. "Se on kuitenkin vielä vegepuolella edelleenkin hirveen yleistä, että se konsepti on pitkälti se liharuoka miinus se liha, eli sitä proteiinia ei korvata millään." hän huomauttaa. Frogi tuntuu muutenkin kiinnittävän huomiota ruuan terveellisyyteen. Ei ehkä ihan niin yleinen piirre pikaruokalafkan pyörittäjälle.

Entäs miten erikoinen tuotevalikoima on syntynyt? Tuotteita haalitaan kuulemma eri lähteistä: Eräältä kärttyiseltä mieheltä diilataan vaivalla Argentiinalaista matea. Sitä löytyy savustettuna luomutuotteenakin. Martikaisen hamppupihvit tekee luonnollisesti Martikainen, Helsingin tietyissä alakulttuureissa tunnettu Pelle Peloton-hahmo. Niiden erikoinen maku jakaa mielipiteitä, mutta selvää on, että hamppu on ainakin poliittisesta arveluttavuudestaan huolimatta oivaa ja terveellistä ruokaa. Erikoista on myös, että ainoastaan täältä, kebabmestojen keskeltä, saa klassista turkkilaista jugurttikastiketta. Mutta jälleen Frogi vakuuttelee, että perusraaka-aineilla tässä mennään.

Hampurilaisreseptit ovat syntyneet erehdyksen ja onnistumisen kautta ­- sekä puhtaasta vahingosta. Esimerkiksi suosittu Kippari syntyi, kun eräs asiakas halusi soijaburgeriinsa juustoa lisukkeeksi. Ja ainoa mitä jääkaapissa sattui sinä iltana olemaan, oli Kippari-paketti, jonka Frogi oli ostanut itselleen iltapalajuustoksi.

Hesburgerin syntykaupunkiin oma?

Tulevaisuudessa Vegemestan on tarkoitus ketjuuntua. Turku ja Helsingin keskusta saavat omansa, kunhan yksityiskohdat saadaan diilattua kuntoon. Se millaiseksi keskustan vegemesta tarkalleen muodostuu, on vielä epäselvää. "Eri paikolle erilaiset konseptit - ja eri hinnat", Frogi toteaa. Keskustaan on haaveissa saada ainakin 24/7 auki oleva mesta.

Vaasankadun alkuperäinen Vegemesta säilyttää kuitenkin paikkansa. Sen lievää nuhjuisuutta ei varmaan kannattaisikaan yrittää ytimessä. Ja tietty rosoisuus onkin Vegemestan sympaattisimpia puolia. Niinkuin soijapurilaisiaan pöydässä nautiskeleva pariskunta totesi: ”Helvetin hyvää ruokaa täältä saa, mut ei tänne treffeille ketään kannata tuoda.”

Vegemestasta saa lukuisia hieman erikoisempia tuotteita, joita ei monen paikan valikoimista löydy.

Harvinaisia herkkuja Vegemestassa:

Club Mate – Piristävä, mutta vähäsokerinen juoma. Tämä saksalainen juoma on saanut nimensä Yerba Matelta, joka on Etelä-Amerikkalainen teensukuinen yrtti, jota käytetään monissa energiajuomissa. Wikipedian mukaan juoma oli suosittu Berliinin klubiskenessä 90-luvulla. Parempaa kuin Battery, senkin teini!

Old Jamaican Ginger beer – Juurevaa, erittäin tujua inkivääriolutta.

Flap Jack -myslipatukat – Mahtavia välipaloja herkkunälkään.

Bionade – Saksalaista luomulimsaa, joka on tuotettu supereettisesti.


Vegemesta, Vaasankatu 6. Avoinna ma-to 12-22, pe-la 12-02 ja su 12-20. www.vegemesta.com

Teksti: Mirja Hämäläinen, Kuvat: Timo Santala

We Love Helsinki