Kuvareportaasi We Love Helsingin pääsiäistansseista

Kaksi We Love Helsingin kuvaajaa väijyi pääsiäistansseissa kameran kanssa ja tuloksena on kaksi täysin erilaista kuvareportaasia samasta illasta. Heli Blåfieldin värikylläisissä kuvissa juhlavieraat poseeraavat iloisina tansseja varten kootuissa asustekokonaisuuksissa. Antti Tuomolan mustavalkoisista kuvista taas välittyy tunteiden koko skaala, joka tanssilattialla iskelmien parissa koettiin.


Katri, Anna ja Eeva saapuivat juhliin samaa matkaa. Katrin asu syntyi sattumalta, mekko oli laitettu jo töihin päälle. Anna korvasi keltaisen violetilla, kun Eeva osti teeman sopivat keltaiset kengät, koska "kotoa ei löytynyt muuta keltaista kuin Alepan muovikassi".


Kerkko, Riikka ja Jari. Kerkolla oli lasit, jotka muinoin kuuluivat isälle. Riikka oli tehnyt mekkonsa itse.


Merjan ja Vesan tanssijalka vipatti. Vesan paita oli hankittu Itäkeskuksesta jostakin pikku putiikista. Mikäs sen nimi olikaan?

Heta ja Heidi. Heta oli saapunut tansseihin Tampereelta. Heidin mekko on peräisin Ateenasta.

Sanni ja Timo. Timo oli varustautunut juhliin oikeilla tanssikengillä. Sannin mekko oli siskon tekemä.

Sami ja Auli olivat rakkautta täynnä. Samin kaikki asusteet olivat Uff:sta hankittuja.

Metsämarja ei tohtinut myöntää mistä kaunis mekko oli peräisin - no Gina Tricotistahan se.











Teksti: Anna Vanninen ja Erika Nietosvaara, Kuvat: Heli Blåfield ja Antti Tuomola

We Love Helsinki

Sopiva Shop - Seitsemän suunnittelijaa, yksi kauppa

Seitsemän nuoren suunnittelijan vaatekauppa, Sopiva Shop, aukeaa tänään Eerikinkadulla. Yksi heistä, vaatesuunnittelija Mila Moisio, kertoi We Love Helsingille miksi hän käyttää tekemissään vaatteissa vain kierrätettyjä kankaita ja miltä tuntuu olla perustamassa kauppaa juuri laman alla.


Sopivasti erilainen

Sopiva Shopin pieni kivijalkakauppa Eerikinkadulla on ennen avajaisia vielä iloinen sekamelska remonttitarvikkeita ja esillepanoa odottavia tuotteita. Tekemistä riittää sillä sopivalaiset ovat puuhanneet remonttia itse. Paikkoja on tullut näyttämään yksi Sopivan jäsenistä, vaatesuunnittelija Mila Moisio. Hän suunnittelee ja valmistaa vaatteita yhdessä Kaisa Rissasen kanssa nimellä Tauko.


Moision ja Rissasen lisäksi seitsemän naisen osuuskuntaan kuuluu viisi muuta vaate- ja korusuunnittelijaa. Veikeän Hoplá -tuotemerkin takana on Globe Hopella työskentelevä Inka Honkanen, joka tekee itse suunnittelemistaan ja painamistaan kankaista laukkuja. Nansolla työskentelevät Mirkka Lähteenkorva ja Maija Nuppula taas toteuttavat omia visioitaan nimellä Second Chance. Korusuunnittelija Liisa Tervisen mallistoon kuuluu värikkäitä helmikoruja. Erilaisia laukkuja, kukkaroita ja koruja tekevä Miia Kauppinen taas on ehtinyt pitää Green Papaya -liikettä jo aiemmin samassa tilassa johon Sopiva nyt avataan.


Sopivan jäsenet tarjoavat myös vaatteiden ja korujen korjaamista sekä koruntekokursseja.

Sopivan tuotteet sointuvat erittäin hyvin toisiinsa, vaikka monet tekijöistä ovat vasta äskettäin tutustuneet. Yhteinen tyyli on syntynyt itsestään; esimerkiksi vastuullisuus ja ekologisuus nousivat luonnostaan keskeiseksi osaksi osuuskunnan toimintaa. Moision mukaan uusista materiaaleista olisi varmasti nopeampaa ja tehokkaampaa valmistaa suuria määrä vaatteita, mutta hän tahtoo silti pitäytyä kierrätyskankaissa. “Se on muodostunut itselle lähtökohdaksi, ettei tahdo enää tehdä lisää asioita maailmaan, vaan mielummin kierrättää vanhoja.”


Materiaalia uusiokäyttöön Moisio löytää kirppareita kiertämällä, teattereiden ylijäämistä, yksityisten ihmisten vinteiltä ja monista muista yllättävistä paikoista. "Onhan siinä perkaamisessa työtä.” hän myöntää.

Moisiolla on vahva luottamus siihen, että hienoille ja huolella tehdyille vaatteille löytyy kyllä ottajia. “Ainakin omalla kohdalla vaatteiden teho perustuu siihen, että ne ovat yksilöitä." Vaikka hän on puskaradion kautta saanut jo ennen kaupan avaamista valtavasti tilaustöitä, tuli Sopivan kaltainen yhteisö kuin tilauksesta. Vaatteiden myyntiä piti järkeistää, mutta kaupan perustaminen yksin tuntui pelottavalta. Mahdollisuus liittyä osuuskuntaan sen sijaan tuntui hyvältä ja luontevalta. “Kaupassa on hirveästi mahdollisuuksia, mutta ei niitä ole oikein osannut vielä edes miettiä. Tässä on niin ekaa kertaa.”


Moision työhuoneella Vallilassa roikkuu paljon uusia vaatteita avajaisia varten. "Ja iskä teki henkarit."

Kun puhe kääntyy vaikeisiin aikoihin – siihen, kuinka rohkealta tuntuu perustaa kauppa laman uhan alla – Moisio naurahtaa. Asiasta on moni kysynyt, mutta ei häntä talouden alamäki pelota. “Taantuma on jotenkin niin ulkopuolella omasta elämästä. Se on jossakin otsikoissa. Itse olen että: 'Häh, ai niin joo, tämä voisi jotenkin vaikuttaa.' Ehkä jotenkin itse kuuluu siihen porukkaan joka – ei nyt voi ehkä sanoa on täysin ulkopuolella – mutta kuitenkin. Nuo volyymit ovat kuitenkin niin pieniä.” Rahallinen riski ei ole Sopiva Shopissa ylitsepääsemätön, kierrätettyjä materiaaleja käyttäen ei tarvitse maksaa suuria kuluja. Ja yrittäjällä on yksi etu ylitse muiden: Kukaan ei voi ainakaan antaa potkuja.


Sopiva Shop, Eerikinkatu 15-17, Kamppi. Avoinna ma-pe 11-18 & la 11-16. www.sopivashop.fi
Avajaiset tänään klo 12.

Teksti ja kuvat: Joska Pyykkö

We Love Helsinki

No millast siel oli? – Helsinki Vintage Valkoisessa Salissa

Helsinki Vintage –tapahtuma 8.2 Valkoisessa Salissa keräsi yhteen vintagen ystäviä ja alan harrastajia.


Sateisena sunnuntaina harmaata Senaatintoria piristää porttikongista kuuluva posetiivi-musiikki. Se on lähtöisin valkoisen salin sisäänkäynniltä, jossa herrasmies punaisessa silinterissä viihdyttää Helsinki Vintage – tapahtumaan jonottavia ihmisiä. Ennakkoliput, huimat 700 kappaletta, on kaikki myyty loppuun ja kellon lähestyessä kahtatoista on tunnelma sisällä sen mukainen. Väkeä on kuin Stockan hulluilla päivillä, mutta ilmapiiri huomattavasti leppoisampi. Taustalla soi vanha iskelmä, niin kotimainen, kuin italialainen ja amerikkalainenkin.

Anna-Lii Korpiola ihailee vanhaa mekaanista karusellilelua.

Tarja ja Teija ovat tulleet paikalle pääasiassa tapaamaan ystäviään. Heille vintage on ollut elämäntapa jo kolmenkymmenen vuoden ajan. Vaatteiden ja asusteiden lisäksi, 40- 50-lukujen tyyli näkyy myös sisustuksessa. ”Vanhassa pitää näkyä aika, en koskaan lähde uudistamaan mitään”, sanoo Teija. Paikan päältä Tarja on löytänyt itselleen 50-luvun villatakin ja Teija ”muutaman laukun ja 40-luvun mekon”.

Tarjan tyylikkäät silmälasit on ostettu Helsingin optiikasta ja Teijan taas ovat kirpputorilöytö. Tarjan sylissä ujostelee Rita.

Donna Maimon pitää ammatikseen muotiputiikkia, mutta on kerännyt jo pidemmän aikaa vintagevaatteita. Haaveena on perustaa kaupan oheen myös vintage-liike, jossa olisi tarjontaa jokaiselta vuosikymmeneltä. Täällä hän on myymässä TGL Stockholmin vanhaa varastoa, siis käyttämättömiä 60–70-luvun vintage -vaatetta, osa vielä alkuperäispakkauksissaankin. ”Tapahtuma on kaikin puolin hirveen hyvin markkinoitu ja kauppa on käynyt ihan hyvin.”

Donna Maimonia miellyttävät vanhojen vaatteiden rohkeat värit ja kukkakuviot.

Säde Kultanen on yksi harvoja yksityishenkilönä myymään tulleita. "Ihmiset tulevat kyselemään, että missä teidän liike on", hän nauraa ja myöntää, että Säde Kultanen olisi hauska nimi kaupallekin.

Kultanen tunnuntautuu keräilyfriikiksi. ”Keräilen kaikkea vanhaa. Alun perin tarkoituksena oli laitaa vain pari julistetta seinälle.” Nyt julisteita on kuitenkin kertynyt jo kymmeniä. Hän on haalinut niitä mm. kirppareilta, vanhoista elokuvateattereista ja myös ihan yksittäisiltä keräilijöiltä.

Maaria Kukkakorpi on löytänyt Kultasen varastoista vanhan filmijulisteen. "Tässä on kiva vanhan ajan tunnelma, sommittelu ja värimaailma."

Myyntiin tuotujen julisteiden hinnoittelu on on kuulemma täysin tunneperäistä. "Välillä rupeaa katsomaan jotain julistetta, että emmä raaskikaan tosta luopua ja käärii sen nopeasti piiloon." Kultanen nauraa.

Eivätkä julisteet ole ainoa mitä Kultanen kerää. Koti on täynnä erilaista tavaraa. Hän kertoo kokoelmistaan vanhoja pesuaine- ja maitotölkkejä. "Välillä katsoo jotain tavaraa, että 'toi on niin 2000-lukulaista' ja sit ottaa talteen. Niinku vaikka se maitotölkki, jossa on Darude." Kultasen tulevaisuuden haaveissa on museoida kertyneet kokoelmat. "Mä veikkaan et parinkymmenen vuoden päästä mä oon ainoa, jolla on jotain sellaista."

Säde Kultanen pakkaa Maaria Kukkakorven ostamaa julistetta.

Anita Herukka pitää arkityönään Kampaamo Pinkki Paplaria Töölössä, mutta on tuonut kampauspalvelut nyt myös tapahtuman kävijöiden iloksi. Asiakkaitakin on kuulemma riittänyt. ”Hyvin on ollu, ja ihmiset lähestyy mukavasti, ei olla liian pelottavia tässä.” Moni tulee myös kysymään kampaus- ja meikkivinkkejä tulevia juhlia varten. Hän näkee kiinnostuksen vintagea kohtaan selkeästi lisääntyneen viime vuosina ja uskoo sen vielä tulevan lisääntymään entisestään.

Sirpa Fyrqvist on tullut paikalle Tampereelta asti, ja päätynyt Herukan kauneuskulmaan teetättämään itselleen kampauksen. ”Ihan hetken innoittamana, tai siis mies hieman pakotti”, Fyrqvist naurahtaa. Tapahtumasta Fyrqvist sanoo samaa mitä moni muukin. ”Hirveän hyvä tarjonta, mutta tila on niin pieni että on vaikea katsella.”

Anita Herukka laittaa Sirpa Fyrqvistille kampausta.

Mari Aalto on töissä tapahtuman infopisteellä, ja kertoo että kello puoli kolmeen mennessä on lippuja myyty ennakkolippujen lisäksi ainakin 400–500 kappaletta ja ihmisiä tulee jatkuvasti lisää.

Vaikka Helsinki vintage järjestetään nyt ensimmäistä kertaa, ja on ainoa laatuaan Suomessa, voi olla että saamme jatkossa nauttia vastaavista tilaisuuksista useammin. ”On ollut puhetta, että vietäis mahdollisesti myös muihin kaupunkeihin”, Aalto paljastaa. Ongelmana on kuitenkin löytää sopivan juhlava tila jossa tapahtuman voi järjestää. ”Ihanat puitteet täällä”, hän kiittelee Valkoista salia.

Mari Aallon mielikuvituksellinen asu oli Tamperelaisen Illusion Costumesin vartavasten Helsinki Vintage -tapahtumaa varten tekemä.

Teksti: Tessa Tapaninen, Kuvat: Timo Santala

We Love Helsinki

Kuvareportaasi Helsinki Burlesque Festivalin pääklubilta It happened on the silver screen

Helsinki Burlesque Festivaalin pääklubilla lauantaina 7.2.2009 nähtiin toinen toistaan näyttävämpiä asuja ja silmin nähdin tunnelmasta nauttivia kauniita ihmisiä.

Minna Anttinen on aina tykännyt 20-luvun tyylistä. ”Olisin halunnut kokea jazzin New Yorkissa.” Minnan mekko on Ulla-Maija Ourilan suunnittelema, päähine omaa tekoa ja käsilaukku mummon perintöä.

Linda Hakman ja Maria Sintonen rakastavat burleskin vanhan taikaa ja flirttiä. ”Nykyään on vaan seksiä, tissiä, persettä ja kaikki tänne heti. Tulee seksikkäämpi olo, kun peittää vähän enemmän”, Linda pohtii. Lindan kengät ovat Minna Parikan suunnittelemat, hame ystävän ompelema, laukku lainassa ja päähine itse tuunailtu. Esikuvana on toiminut burleskitaiteilija Dita von Teese. Marian silinteri on toiminut inspiraationa muulle asustukselle. Kengät ovat nuoren japanilaisen suunnittelijan, Chie Miharan, mekko ja asusteet taas second hand -löytöjä.

Nella ja Heikki Mikkola tulivat Brysselistä asti Helsinki Burlesque Festivaaleille, ja asukokonaisuuksien toteutukseen meni yli 300 tuntia. Nellan puku on kaavoista asti omaa kädenjälkeä, ja innoitusta siihen hän on hakenut vanhoista valokuvista ja 30-luvun hollywood-elokuvista. Heikin hakema gansterilook muuttui suunnittelun edetessä pankkiirilookiksi. Omien unelmien toteuttaminen on Nellan mielestä burleskissa parasta. ”Ihanaa on myös se, että jokainen saa olla omanlaisensa kaunis nainen, eikä tarvitse kilpailla minkään kauneusihanteen kanssa.”

90-vuotias Ulla Lahi on tullut festivaaleille katsomaan lapsenlapsensa esiintymistä. Lahi on nähnyt burleskiesityksiä Pariisissa ja muuallakin ulkomailla. ”Mutta täällä nämä ovat niin sööttejä ja herttaisia.” Pukeutumista varten Ulla on saanut ohjeita lapsenlapselta: ”Hän sanoi, että pitää olla hieno ja pistää leninki ja turkis päälle.”

Teatterissa työskennellyt Laura kaivoi asunsa jostain komeron kätköistä. Jensilläkään ei ollut sen suurempaa visiota asua valitessaan, vaan hän turvautui samalla tavalla vaatekaapin sisältöön. ”Tultiin katsomaan, että mikä meininki, kun ei viime vuonna päästy bileisiin”, Laura kertoo. ”Hyvältä ja hikiseltä vaikuttaa.”

Elina ja Outi ihastelevat burleskifestivaaleilla vallitsevaa naisten välistä solidaarisuutta.”Täällä ollaan katsomassa ja ihailemassa toisia naisia, eikä olla silleen vihamielisiä ja kateellisia, että kuole”, ystävän mukaan houkuttelema Elina fiilistelee. Elinan mekko on hankittu Tampereen Yesterday -second handistä. Outi huusi 60-luvun silkkisen, lasihelmin kirjaillun mekkonsa eBaystä. ”Jännitin tosin, että meneekö tämä edes päälle”, festivaalikonkari kertoo.

Oulusta festivaaleille matkanneella Riialla ei ollut mielessä mitään erikoista esikuvaa pukeutumista suunnitellessaan. ”Mietin ylipäänsä vain burleskihenkeä, puuhkia, glitteriä ja höyheniä.” Riialle festivaalista mieleen jäävät hyvät esitykset ja se, että ihmiset ovat todellakin laittautuneet ja panostaneet pukeutumiseensa.

Riinan, Anskun ja Katleenan mukaan hienointa burleskissa on vapautuminen. ”Siinä on samaa irroittelua kuin tanssissa. Samalla omat persoonallisuuden tasot pääsevät valloilleen”, Katleena ihastelee. Pukeutumiseen on haettu ideoita elokuvista ja tv-sarjoista. Riinan asu on The Munsters -tv-sarjan inspiroima. Katleenan mielessä oli Ihmemaa Ozin Dorothy. Ansku turvautui nettiin: ”Googletin sanalla 'burleski'."

Iina Ukkosen ja Aleksi Pihkasen lähtökohtana oli se, että asut sointuvat väreiltään yhteen. Iinan asuvalinnan taustalta löytyvät esikuvat Marilyn Monroe ja Madonna, Aleksi taas haki vaikutteita kaikkien aikojen klassikosta, Casablancasta. Toista kertaa pariskunnan festivaalille toi huumori. ”Täällä kaikki on mahdollista, vapaus kiehtoo ennen kaikkea”, illan esiintyjistä Little Brooklynia fanittanut Iina kertoo.

Teksti: Ann-Mari Huhtanen, Kuvat: Timo Santala

We Love Helsinki

Helsinki Burlesque Festival – Ei pelkkää tasselien pyörittelyä

Jos Helsinki Burlesque Festivalin suosioon on uskominen, siveyden sipulius on nyt kuollut ja kuopattu luonteenpiirre. Liput tällä viikolla pidettävän festivaalin klubeille nimittäin myytiin loppuun kuukaudessa. Miten niihin burleskitapahtumiin sitten pitäisi pukeutua? Ja pitääkö ne tissit paljastaa heti kun astuu ovesta sisään?

Punavuorenkadulla sijaitsevan burleskiasuihin ja -asusteisiin erikoistuneen Hula Hula Boutiquen hyllyillä ja rekeissä on käynyt kato. Toista kertaa pidettävän Helsinki Burlesque Festivalin onnekkaat lipunhaltijat ovat vierailleet tiuhaan myös Hula Hulassa etsien asuunsa sopivia korsetteja, sukkanauhaliivejä ja pääkoristeita. Putiikin pitäjän Saana Näverin mielestä käynnissä täytyy olla todellinen vallankumous. Kabareetaiteesta ja vaudevillestä ammentava burleskitaide on rantautunut vasta muutamia vuosia sitten Suomeen, mutta löytänyt sitäkin nopeammin tiensä sankan joukon sydämiin. Näveri itse esiintyy taiteilijanimellä Sally Vanilla ja hänkin on löytänyt nopeasti tiensä yleisön sydämiin – heti burleskifestivaalin jälkeen hän lentää Tokioon keikalle.

Saana Näveri rakasti jo pienenä vanhojen hollywood-elokuvien showtanssikohtauksia. "Mietin jo silloin, että mäkin haluun!" Ensimmäisen, vuosi sitten järjestetyn burleskifestivaalin jälkimainingeissa kasvoi oma esiintymishalu – syntyi Sally Vanilla.

Näveri uskoo, että suomalaiset ovat tulleet ulos kuorestaan. Burleskin visuaalisuus, roolileikki, huumori ja hupsuttelu vetävät hänen mukaansa puoleensa monia ryhmiä – vaatesuunnittelijoita, mainosalan ihmisiä, toimittajia ja kuvaajia. "Tai ehkä ihmiset kaipaavat tähän aikaan vuodesta kunnon karnevaalifiilistä. Juomispainoitteisen huvittelukulttuurin maassa se, että saa itse osallistua pukeutumalla, kiehtoo varmasti myös", pohtii toinen burleskitaiteilija Petra Innanen, taiteilijanimeltään Bettie Blackheart. Kenties burleskin viehätys piilee ennen kaikkea siinä, ettei kaikkea tarvitse tehdä hampaat irvessä, vakavana ja keskittyneesti kuin Kekkonen.

Tasselit ja pastiesit ovat burleskin peruskauraa. Ne kiinnitetään tupeeteipillä ja ripsiliimalla nännien päälle. Niiden pois ottaminen on tosin snadisti kivulias toimenpide – liima lähtee ihosta irti vain repimällä. Tupsullisten tasselien pyöritys on varsinainen taitolaji, ja se on olennainen osa burleskiesitystä.

"Viime vuotisen festivaalin jälkeen moni tosin oli heti että apua, mitä mä laitan ensi vuonna päälle", nauraa Näveri. Vaikka burleskin yksi puoli onkin leikittely, pukeutumiseen, jos mihin, panostetaan. Osan tuunaillessa asuaan vuoden verran voi ensikertalaiselta mennä sormi suuhun. "Ei ole pakko olla just se gorillan toinen puolisko", Näveri selventää. "Inspiraatiota voi hakea vaikka googlettamalla vanhoja elokuvia. Jotkut tykkää glamourista, toiset taas siitä burleskin tease-puolesta. Vintage on myös hyvä aarreaitta asuaan suunnitellessa. Ja pienilläkin asioilla voi saada itsensä tuntemaan seksikkääksi." Burleskissa tähdätäänkin juuri omasta naiseudesta tai miehisyydestä nauttimiseen. Paljas pinta ei ole itsessään tärkeää, vaan oma fiilis.

Pääkoriste on Näverin mukaan yksi tärkeimmistä asusteista. Lisää näyttävä päähine yksinkertaiseen mustaan mekkoon ja a vot!

Entä miehet sitten – miten ihan perusjamppa voi pukeutua burleskibileisiin? "Pukua ja smokkia päälle vaan. Älkääkä unohtako niitä hattuja", kuuluu Näverin neuvo.

Helsinki Burlesque Festivalin pääjuhla It Happened On The Silver Screen la 7.2.2009 klo 20-04 Kulttuuriareena Gloriassa, Pieni Roobertinkatu 12-14, Kaartinkaupunki. Esiintymässä burleskiartistit Little Brooklyn (NYC), Leyla Rose (UK), Missy Malone (UK), The Teaserettes (DE), Poppei (from The Teasers) (DE), Olivia Rouge & Itty Bitty Tease Cabaret. Illan pick-upeina toimivat Lafayette Lestrange ja Mimi de Froufrou. Festivaaliorkesterina toimii jazzmuusikoista koostuva Gourmet ja levyjä soittavat Fiona Timantti ja Miroslove Satan. Illan juontaa vapaapainija Black Peider. Loppuunmyyty. www.helsinkiburlesque.com

Teksti: Ann-Mari Huhtanen, Kuvat: Antti Tuomola

We Love Helsinki

Minä Menen: Helsinki Vintage

No olihan se jo aikakin! Levymessuja, designviikkoja ja muotitapahtumia on järjestetty Helsingissä jo iät ajat, mutta käytettyjen vaatteiden ja tavaroiden metsästäjät ovat saaneet tyytyä arkisempiin ja vähemmän yhteisöllisiin ostoskokemuksiin. Sunnuntaina Helsinki Vintage
tuo kuitenkin vihdoin kaikki vintagen ystävät yhteen.

Myyjiä on joka puolelta Suomea, joten yllätyksiä on luvassa myös kaikki Helsingin kaupat jo kolunneelle. Ja jokainen Lontoon, Pariisin tai Barcelonan vintagekaupoissa käynyt tietää, että Suomessa vintagevaatteiden hinnat ovat vielä edullisia.

Suurin osa myyjien tarjonnasta tulee varmasti olemaan naisten vaatteita ja asusteita 1930-70 -luvuilta, mutta myös esimerkiksi vanhoja huonekaluja, sisustustavaroita, leluja ja koruja on myös myynnissä. Miehillekin luvataan vaatteita ja tavaraa riittävän; mukana on jopa villin lännen henkisiä vaatteita myyvä Ten Cent Cowboy.

Kauppojen lisäksi myymässä on myös muutamia yksityishenkilöitä, itseäni ainakin kiinnostavat Säde Kultasen kauppaamat alkuperäiset elokuvajulisteet 1940-70 -luvuilta. Kevään tuloa silmällä pitäen tsekkaan sillä silmällä myös Optiikkahuoneen vanhoja aurinkolaseja.

Tarjonta innostaa tapahtuman tuottajaa Lotta Nyqvistiä niin paljon, että hän toivoo itsekin tekevänsä löytöjä. ”Olen aika asustehullu ihminen. Olisi superihanaa löytää jonkin muotitalon upea, hyväkuntoinen ja harvinainen vintagehuivi. Lisäksi haluaisin löytää jonkin todellisen aarteen kotia kaunistamaan, olisi se sitten popantiikkinen huonekalu tai vanha leffajuliste. Toivon myös löytäväni uniikin ystävänpäivälahjan ja sitä varten taidan katsastella vintagekoruja.”

Helsinki Vintage -tapahtuma su 8.2.2009 klo 11-18 Valkoisessa Salissa, Aleksanterinkatu 16. Yhteensä 25 vintage- ja second hand -myyjää, DJ Teo, livenä The Atomic Blast ja Sally Vanillan Burlesque Show. Liput 9 euroa. www.helsinkivintage.fi

Teksti: Timo Santala

We Love Helsinki

Kuvareportaasi We Love Helsingin uuden vuoden tansseista

We Love Helsingin uuden vuoden tansseissa Kuudennella Linjalla olivat juhlavieraat todella panneet parastaan ylle. Heli Blåfield kuvasi illan kauneimmat mekot ja komeimmat puvut.

Elissa Eriksonin kaunis vaaleansininen mekko löytyi Mekkomaniasta. Anne Lammilla taas on paidassaan iloisia keltaisia palloja.

Mirre Heikkisellä on yllään leiskuva vanha puku, jota hänen äitinsä käytti jo joskus 50-luvulla.

Lasse Tarkiaisen ja Nuutti Takkisen asukokonaisuudet ovat pääasiassa Uffilta. Nuutti povaa nolla-ysistä ”muutoksen vuotta”. Unna Savolainen keskellä on pukeutunut dramaattisesti purppuraan.

Liisa ja Ninnu Voutilaisen uuden vuoden tunnelma on ”ihan hyvä, boogiewoogie.”

Ulla Kulmala kipitti tanssilattialle päin Marimekon mekossaan.

Valtaosa Antto Vihman asusta on hankittu työmatkalta Intiasta. Hattu sen sijaan on ihan aito Stockmann. Anna Pörstin mekon alkuperä taas on ”Ah, Ranska, Pariisi!”

Hanna Marjoranta pyöritti myöhemmin illalla itsensä hula-vanne kilpailun finaaliin mustassa kiiltävässä Objectin mekossaan.

Venla ja Helka Lehden ilta on lähtenyt hyvin käyntiin minttukaakaolla. Venlan mekko on heräteostos ja Helka taas taikonut oman mekkonsa aamulla kankaanpalasta.

Nora Bing, Sonia Meltti ja Tiina Hiltunen ovat varmoja että tämä vuosi on edellistä parempi.

Juho Taavitsaisen ja Juuso Pekkisen pukeutumisen inspiraatio on Juuson sanoin lähtenyt ”soundista, eikä muodosta.”

Teksti: Veera Moll, Kuvat: Heli Blåfield

We Love Helsinki