Minä menen: DocPoint 2010

Yhdeksännen kerran järjestettävä dokumenttielokuvafestivaali DocPoint käynnistyi tänään. Seuraavan viiden päivän aikana esitetään 137 elokuvaa yli 20 maasta. Dokkarien lisäksi festivaali kokoaa värikkään palapelin oheisohjelmaa seminaareista ja ohjaajatapaamisista iltaklubeihin. Torstain ohjelma on Puola -painotteinen.

Roman Polanski vuonna 1977

Sydän sykkii Puolalle
Mitä tapahtuu puolalaisessa sairaalassa, maistraatissa, kirjakaupassa ja vankilassa? DocPointin Puolalainen sydän -sarja tarjoilee mehukkaan kattauksen tavallisten ihmisten arkea. Nuoren polven ohjaajan Tomasz Wolskin pelkistetyn empaattinen tyyli tuo valkokankaalle spontaania huumoria ja lämpöä. The Clinicin hellyttävien vanhusten ja The Lucky Onesin elämän käännekohtien paperisotaa selvittelevien pariskuntien, leskien ja tuoreiden vanhempien kohtalot vangitsevat jokapäiväisen elämän ilman kikkailuja.

Puolalainen dokumenttielokuva pioneerin silmin
Dokkarin ystäviä hemmotellaan! Torstain seminaarissa DocPointin kunniavieras, palkittu puolalainen veteraaniohjaaja Marcel Łoziński kertoo urastaan ja työskentelytavoistaan. Miten Puolan poliittisen elämän muutokset 1900-luvun jälkipuoliskolla ovat vaikuttaneet dokumenttielokuvien tekemiseen? Sokerina pohjalla seminaarissa esitetään Łozińskin viimeisin elokuva Poste Restante. Puolankielinen tilaisuus tulkataan suomeksi.

Elämä etsintäkuulutuksen varjossa
Vuonna 1977 puolalais-ranskalainen elokuvaohjaaja Roman Polanski tunnusti 13-vuotiaan tytön väkisinmakaamisen ja pakeni Yhdysvalloista Eurooppaan. Elokuvamaailman kohujulkkis päätyi jälleen uutisotsikoihin jouduttuaan viime syksynä Sveitsin poliisin kynsiin. Dokumentaristi Marina Zenovich kertoo palkitun ohjaajan elämästä ja urasta koko komeudessaan pelkän syyllisyyden ruotimisen sijaan.

Tomasz Wolski: The Clinic ja The Lucky Ones to 28.1.2010 klo 21 Maxim 2:ssa (Kuuvikatu 1, Kaartinkaupunki)
Puolalainen dokumenttielokuva Marcel Łozińskin silmin -seminaari to 28.1.2010 klo 14–16 Kiasma-teatterissa. (Mannerheiminaukio 2, Kluuvi)
Marina Zenovich: Roman Polanski: Wanted and Desired to 28.1.2010 klo 19 Maxim 1:ssä (Kluuvikatu 1, Kaartinkaupunki)

Festivaalin koko ohjelma osoitteessa www.docpoint.info

Teksti: Sanni Huvinen, Kuva: Docpoint

We Love Helsinki

Minä Menen: Orionin Emir Kusturica -sarja

Orionin tammikuu on täynnä Balkanin niemimaalta kotoisin olevan Emir Kusturican riehakkaita elokuvia.


Ah, olin siellä molempina iltoina: Elokuussa 2003 Goran Bregovic ja Wedding and Funeral Band konsertoivat huvilateltassa Helsingin Juhlaviikoilla. Bregovic itse oli pukeutunut hohtavan valkoiseen pukuun ja käärmeennahkaisiin buutseihin. Taustalla oli rivissä 9-miehinen torvisektio viimeisen päälle mustissa puvuissa. Vasemmalla laidalla kolmen perinteisiin asuihin pukeutuneen, vanhemman bulgarialais-naisen kuoro, joka häpeämättä flirttaili yleisölle. Ja keskellä istui pyövelin näköinen ja kokoinen jättiläinen, jonka kalju päänahka kiilsi hiestä ja takaraivosta lähtevä metrin pituinen musta letti heilui ilmassa, kun hän takoi valtavaa bassorumpuaan. Ja minä tanssin olkapäät hytkyen, kun huumaavat torvimelodiat, hakkaava rytmi ja tunnelmalliset suvantokohdat tulvivat korvistani sisään.

Olin ihastunut Bregovicin musiikkia tulviviin Emir Kusturican elokuviin jo aiemmin, mutta noina iltoina sinetöitiin rakkauteni balkanilaiseen torvimusiikkiin ja Kusturican leffoihin.

Hääkohtaus vuoden 1995 Cannes-voittajasta, Kusturican Undergroundista.

Emir Kusturica on Sarajevossa syntynyt elokuvaohjaaja, jonka humoristiset, traagiset ja poliittiset mustalaiskuvaukset eivät oikein istu perinteisiin elokuvakategorioihin.

Kusturican elokuvien maailma on usein absurdi ja surrealistinen. On sika, joka pala palata syö ruostuneen auton. Mies, joka nostaa talonsa auton, köyden ja sähkölinjojen avustuksella ilmaan, kun hänen äitinsä ei suostu antamaan hänelle rahaa. Nainen, joka kävelee ympäriinsä kannoksi naamioituneena. Ja asetehtailija, joka sulkee työntekijänsä pommisuojaan ja uskottelee heille, ettei Toinen Maailmansota koskaan loppunut.

Se on maailma, jossa todellisuus on tarua ihmeellisempää, mutta elokuva on kaikkein ihmeellisin. Ei siis ihme, että Kusturica mainitsee ainoaksi esikuvakseen Gabriel Garcia Marquezin maagisen realismin.

On harvoja elokuvia, jotka yhtä aikaa naurattavat ja itkettävät, mutta Kusturican absurdi musta huumori ja sen takana piirtyvä tragikoominen, viiltävä arki tuovat esiin tunteiden koko skaalan.

Miki Manojlovicin esittämä Marko tähtäilee kylvyssä elokuvassa Underground.

Kusturican leffoissa eletään täysillä: tanssitaan, lauletaan, juodaan, naidaan, pelataan ja ammutaan. Ja musiikki ei soi, sitä soitetaan. Orkesteri on kuvissa oikeasti läsnä; parhaimmillaan hevoskärryissä, puussa roikkumassa tai veden alla.

Häitä ja hautajaisia, kaikkien juhlien myyttisiä esi-isiä, elokuvissa riittää enemmän Hugh Grantillä. Ja näissä häissä ja hautajaisissa ei hissutella, vaan ne ovat yhtä tapahtumien, sattumusten ja kommellusten ilotulitusta. Ja bändi on aina paikalla, tuuttaamassa hypnoottista ja huumaavaa balkanilaista musiikkia.

Ja ah, nyt tuota huumaa on mahdollisuus kokea Orionin upottavan pehmeissä penkeissä. Kansallisen av-arkiston tammikuinen Kusturica-sarja tuo ohjaajan parhaat elokuvat taas isolle kankaalle.

Kun eilen olin katsomassa sarjan avauselokuvaa, Mustalaisten Aikaa, kiemurteli jono kadulle asti. Lippujen ostaminen etukäteen on siis suositeltavaa.

Unenomainen jokikohtaus elokuvasta Mustalaisten Aika.

Emir Kusturican elokuvien sarja 13-31.1.2009 elokuvateatteri Orionissa, Eerikinkatu 15, Kamppi.

Emir Kusturica: Mustalaisten Aika (1989) ti 13.1. klo 17. Uusinta pe 16.1. klo 19.30.
Emir Kusturica: Isä On Työmatkalla (1985) ke 14.1. klo 18.15. Uusinta la 17.1. klo 15.45.
Emir Kusturica: Muistatko Dolly Bellin? (1981) to 15.1. klo 17. Uusinta su 18.1. klo 21.15.
Emir Kusturica: Arizona Dream (1993) ti 20.1. klo 16.45. Uusinta pe 23.1. klo 20.30.
Emir Kusturica: Underground (1995) ke 21.1. klo 20. Uusinta la 24.1. klo 20.
Emir Kusturica: Musta Kissa, Valkoinen Kissa (1998) ti 27.1. klo 18.45. Uusinta pe 30.1. klo 17.
Emir Kusturica: Elämä On Ihme (2004) to 29.1. klo 20.15. Uusinta la 31.1. klo 20.15.

Liput 5 euroa, Orionin klubikortilla (ent. kantakortti) 4 euroa.

Teksti: Timo Santala, Kuvat: Kansallinen audiovisuaalinen arkisto

We Love Helsinki