Kumpulan kasvitieteellisen puutarhan perustaminen aloitettiin siementenkeruumatkoilla ympäri maailmaa jo 1990-luvun alussa. Valmis puutarha aukesi yleisölle vasta 20 vuotta myöhemmin, viime kesäkuussa.
Taide- ja luonnontiedeopiskelijoiden monikansallisen ympäristötaideprojektin hedelmiä voi ihailla eri puolilla puutarhaa.
Miten paahdetun kahvin tuoksu voi kantautua Kumpulan kasvitieteelliseen puutarhaan saakka? Meiran paahtimosta puutarhaan ylettyvä aromi miltei peittää alleen nurmikon tuoksun. Istumme helteisenä iltapäivänä projektipäällikkö Susanna Lehvävirran kanssa ihailemassa Kumpulan laakson yli levittyvää vihreyttä, jota rajaa kauempana Koskelassa kohoavat kerrostalot. Lehvävirta sulautuu keväänvihreissä vaatteissaan melkein osaksi puutarhaa. Välillä punainen tukka lentää suuhun, kun hän kertoo tohkeissaan projektin eri vaiheista.
Projektipäällikkö Susanna Lehvävirta mainitsee lammen yhdeksi lempimaisemakseen puutarhassa.
Vallilan siirtolapuutarhan pohjoispuolisella rinteellä kohoavalla Kumpulan kartanon puutarhalla on pitkä historia. Alun perin 1400-luvulla perustettu kartano on ehtinyt toimia niin Helsingin porttina kuin sukupuolitautisairaalanakin. 1960-luvulle asti kartano tunnettiin nimellä ”Kumpulan kuppala”.
Puutarhaa ryhdyttiin työstämään 90-luvulla tekemällä tutkimusretkiä eri puolille maailmaa. Siemenet puutarhan kokoelmaa varten kerättiin alkuperäisellä kasvupaikalla kasvavien kasvien villikannoista. Tällainen ainutlaatuinen menettely mahdollistaa kasvien käytön esimerkiksi geenitutkimuksessa ja jalostustyössä. Mukaan tarttui myös siemeniä, joista nousseet kasvit kasvavat Suomen maaperällä tai ylipäätänsä kasvitieteellisessä puutarhassa ensimmäistä kertaa.
Kartanon rinnettä verhoaa tiheä apilamatto (Trifolium repens)
Varsinainen rakentaminen aloitettiin 1987. Toimittajat tunnustavat kurkistelleensa aidan raoista pitkin 2000-lukua, mutta kukkula näyttää puhjenneen kukkaan vasta viime vuosien sisällä. Mitä puutarhassa on sitten puuhattu 20 vuotta? Lehvävirta nauraa. ”Eihän täällä olisi ollut mitään nähtävää. Kasvit oli ihan sinttejä ja puutarha pelkkää autiutta.” Maiseman muokkaamisessa on ollut kova työ. Yksi Lehvävirran lempikohdista, kukkulan juurelle aukeava lampi oli vielä jotain vuosia sitten umpeen kasvanut mutalammikko. ”Toissa talvena, kun lampea raivattiin, satoi hirveästi. Toinen meidän kaivinkoneista kellahti lammen pohjalle, mutta onneksi se saatiin vedettyä isommalla kaivinkoneella ylös.” Nyt lampeen virtaa reipas luonnonpuro ja telkkä (Bucephala clangula) uiskentelee vesikasvien seassa. ”Tää on onnistunut just niin hyvin kun unelmissani olin ajatellut!” Lehvävirta huokaa onnellisena.
Eikö usko loppunut missään vaiheessa? Lehvävirta muistaa kyllä miettineensä, että jos tästä selvitään hengissä, niin mistä vaan. Projektipäällikön 80-tuntiseen työviikkoon kuului muun muassa toimiminen osana ”muoviryhmää”. Mansikkamuovit, joilla taimien välit oli peitetty, päädyttiin repimään katteineen päivineen pois, sillä osa kasveista oli kuristua ja osa kasvatti juuriaan liian pintaan. Vaikka epäilijöitä on riittänyt, on uraauurtavan maisema-arkkitehti Gretel Hemgårdin suunnitelmiin ja ensiluokkaiseen puutarhuriryhmän työhön ollut Lehvävirran mukaan helppo luottaa.
Kattomehitähti (Semprevivum tectorum) viihtyy hyvin karussa maastossa.
Puutarhan suunnittelussa on rikottu perinteistä kaavaa monella eri tavalla. Kasvit on istutettu maantieteellisen alkuperän perusteella perinteisen sukulaisjaottelun sijaan. Alue on jaettu pohjois-eteläsuuntaisiin suikaleisiin eri maanosien kesken, niin että eri elinympäristöjä riittää kaikille.
Ihastusta herättäneet Kauko-Idän ihmeet idänpiippuköynnös (Aristolochia manshurensis) ja matsurianvalkoalpi (Lysimachia clethroides).
Hämyinen puiden reunustama nurmikäytävä lähtee itäisestä Pohjois-Amerikasta ja päätyy Kaukoitään. Havupuiden seassa leijailee melkein inhottavan imelä, hedelmäinen tuoksu. Toimittajamme Ella arvelee hajun kantautuvan jostakin eksoottisesta kukasta, mutta kyseessä onkin kotoisan näköinen havupuu, Pohjois-Amerikan pihta. Lilli on puolestaan jo kirmannut idänpiippuköynnösten (Aristolochia manshurensis) ali ja huutelee Japanin puolelta: ”Täl kukalla on nenä! (Matsurian valkoalpi, Lysimachia clethroides) Mä haluun tällasia kotiin, ja noita liaaneja (idänpiippuköynnös) kans!”
Kaupan valikoimassa olevat tuotteet heijastavat kasvitieteellisen puutarhan kokoelmaa.
Puutarhan toisessa osassa, kulttuurikasvipuutarhassa (Hortus ethonobotaninicus) voi tutustua kartanon alueen alkuperäiskasvistoon ja sivistää kasvituntemustaan perehtymällä kasvien lukuisiin ihmisille tärkeisiin käyttömuotoihin. Lääkekasvikokoelmassa on oma kukkapenkki niin naistenvaivoille, flunssalle kuin psyyken ongelmiinkin.
Perinteinen keittiöpuutarha on laajennettu 200 kasvilajin pengerretyksi rinteeksi, jossa näkyy koko maailmankartta. Kasvit kasvavat siellä, missä niitä keksittiin viljellä ensimmäisenä; kotoinen kurkku rehottaa yllätykseksemme Intian kohdalla. Myös kasvien ulkonäkö yllättää. Kaupunkilainen kun pääsee harvemmin näkemään hyötykasvista muuta kuin sen syötävän osan.
Muhkeat unikot (Papaver somniferum) kurottavat kohti taivasta.
Miten puutarhasta saisi eniten irti? Lehvävirta kehottaa We Love Helsingin lukijoita ottamaan kaverit mukaan ja tulemaan piknikille. ”Puutarhassa kannattaa käyttää aikaa kaikessa rauhassa; istua nurmikolla, lukea kirjaa, ottaa aurinkoa, syödä leivoksia ja nauttia maisemista. Puutarha on alati muuttuva; uusia kasveja puhkeaa jatkuvasti kukkaan. Kevät, kesä ja syksy paljastavat aina jotain uutta, jos vaan pitää silmät auki.”
Kumpulan kasvitieteellinen puutarha, Jyrängöntie 2, Kumpula. Avoinna kesäisin joka päivä 9-19. www.fmnh.helsinki.fi/kumpula
Teksti: Ella Nikkilä & Lilli Kaarakka, Kuvat: Visa Mäkelä
We Love Helsinki
