Ennakkoluuloja Manga Caféssa

Myönnän, olen ennakkoluuloinen. Kyseiset ennakkoluuloni kohdistuvat mangaharrastajiin. Olen kuitenkin päättänyt selvittää onko ennakkoluuloilleni mitään perustetta. Parhaimpia paikkoja tutkia näitä ”mangaihmisiä” taitaa olla Kaisaniemessä sijaitseva Manga Café.

Edellisillan pikkujoulut tuntuvat edelleen takaraivossani kun suuntaan tutkimusmatkalleni. Mielikuvissani näen jo paljon vaaleanpunaista ja aivan liian pirteitä ihmisiä. Huokaisen syvään. On aika selvittää miten asiat oikein ovat.

Astuessani sisään kahvilaan en voi olla ajattelematta, että minun ei kuuluisi olla täällä. Ja olen aivan liian vanha tänne. Pöytien ääressä istuu arviolta n.12-16 vuotiaita piirtelemässä, muutama on vallannut Nintendo Wiin. Yritän hivuttautua mahdollisimman nurkkaan istumaan, koska minusta tuntuu, että kaikki muutkin tietävät minun eksyneen väärään paikkaan.

Kahvilassa on ympäriinsä erillaisia figuureja ja pehmoleluja, joista tunnistan vain muutaman Super Mariosta tutun hahmon. Luettavaksi ei ole naistenlehtiä tai iltasanomia vaan mangakirjoja ja animelehtiä. Tarjolla olisi mitä erillaisimpia syötäviä ja juotavia, mitkä eivät sano minulle mitään. Nyt olisi täydellinen hetki kokeilla jotain aivan uutta, mutta eilinen ilta veroittaa vielä sen verran paljon, että tyydyn ihan tavalliseen kahviin.

Pöytiä kahvilassa ei ole kuin neljä joten rauhani rikotaan hyvin pian. Pöytääni istuu nuori tyttö lehtineen ja piirustuksineen. Ehkä nyt saan selville ovatko kaikki täällä ylipirteitä ja miksi tänne tullaan. Kysymyksiini ei kuitenkaan vastata vaan minulle aletaan lukemaan lehteä ääneen. Yritän keskittyä salakuuntelemaan viereisen pöydän keskustelua, mutta en ymmärrä siitä mitään. Olo on kuin vieraassa maassa. Vierauden tunnetta lisää sekin, että penkki, millä istun, on aivan liian korkea ja pöytä liian matala. Tunnen itseni jättiläiseksi.

Muut asiakkaat sen sijaan tuntuvat olevan täällä kuin kotonaan. Pelikoneen äärestä kuuluu huutoa ja tuuletuksia. Toisten piirustuksia käydään kurkkimassa ja kommentoimassa. Itse yritän kumota kahvini mahdollisimman nopeasti sillä huomaan, että olen tuijotusten kohteena.

Ennakkoluuloni jäivät ennalleen, tosin pettymyksen tuotti se ettei kukaan ollut pukeutunut erikoisiin asuihin. Voin todeta, että tämä paikka ei ole minua varten ja pystyn elämään asian kanssa. Ymmärrän kuitenkin paikan viehätyksen asiakkaiden keskuudessa.

Manga Cafe Kaisaniemenkatu 1 & Mikonkatu 13, sisäpiha, Kaisaniemi. Avoinna ark. 11-19.30, la 11-18, su suljettu.

Teksti ja kuvat: Heidi Valkola

We Love Helsinki

Aamulla: Cafe Engel

Aamulla-juttusarjassa We Love Helsinki fiilistelee kaupungin heräämistä ja joutilaita aamuhetkiä. Engelin aamiainen on oman genrensä klassikko, joten tämä hillitty, ylemmän keskiluokan kohtaamispaikka täytyy testata.

Aamuaurinkoista Senaatintoria on hyvä ihailla kotoisan kilinän ja hiljaisen puheensorinan keskellä. Joskus tosiaan kannattaa nousta ennen kello kymmentä.

Valitsemme listalta ranskalaiset aamiaiset. Settiin kuuluu maitokahvi, croissant, hedelmiä, vihanneksia, juustoja, tuoremehua ja suklaakaramelli. Värikäs annos on päivälle sangen kelpo aloitus. Ainut kummallisuus on tietty Atkinsin dieetti -meininki; leivänpäällisiä on lautasellinen, leipänä vain se yksi croissant. Juustoa on melkein liiaksi, niin mahdottomalta kuin se kuulostaakin.

Ranskalainen aamiainen on kuitenkin aamiaisseuramme, Engelin ravintolatoimenjohtaja Pihla Heinosen mukaan asiakkaiden kestosuosikki. Aamiaisvaihtoehtoja on yhteensä kuusi. Luomu- ja perinneaamiainen ovat listan uusimpia tulokkaita. Niitä ei aina ole saatavilla ja tarkka sisältökin vaihtelee kauden mukaan. Heinonen kertoo, että tarkoituksena on vähentää ulkomaisten, kaukaa rahdattujen hedelmien käyttöä ja tarjota asiakkaille lähempää tuotu, ekologisempi aamupalavaihtoehto.

Pihla Heinonen viihtyy työssään.

Arkiaamunakin Engel on täynnä aamiaisasiakkaita. Heinosen mukaan tämä kehitys alkoi viitisen vuotta sitten. Sitä ennen aamiainen oli lähinnä viikonloppuluksusta. Sitten esimerkiksi nuoria kaveriporukoita alkoi ilmestyä aamiaisille enemmän. Emme nytkään ole ainoita alle nelikymppisiä. Brunssit ja aamiaiset ovat vakiintuneet monen toverin viikko-ohjelmaan. Miksi jopa opiskelijat käyttävät pienestä budjetistaan yli kympin aamiaiseen? Heinonen vastaa, että hänen mielestään Engel on enemmän kuin kahvila. "Tämä on myös sosiaalitoimisto!" hän naurahtaa. Vaikka yhden kahvikupin hinnalla saisi kaupasta sumppia koko paketin, niin eihän se ole ihan sama asia. Kahvila on turvapaikka pahan maailman keskellä. Kahvilassa nautitun aamiaisen tyyliseen luksukseen halutaan sijoittaa, vaikka satsaus olisikin pois jostain muusta. Heinonen sanoo itsekin ihmetelleensä, että jopa lukioikäisillä riittää rahaa törsättäväksi kahvilaan.

Cafe Engel on perustettu parikymmentä vuotta sitten. Se tunnetaan kaupungissa hienostuneesta tunnelmasta, pöytiintarjoilusta ja siitä, että siellä käy kirjailijoita. Pöytiintarjoilu on Helsingin kahviloissa harvinainen käytäntö ja siinä pitäytyvät paikat tekevät sen ylpeydellä. Se on kuitenkin omiaan myös aiheuttaamaan tottumattomille asiakkaille hämmenyksen hetkiä; pitikö tää nyt maksaa kassalla vai tuleekohan ne vielä tänne?

Kotoisa porvaritunnelma on rakennettu hillityillä väreillä, kakkuvitriinillä ja huolitelluilla yksityiskohdilla. Astiat ovat valkoista posliinia ja henkilökunta vienosti hymyilevää. Tarkkaan mietityt puitteet tekevät paikasta erityisen ja asiakkaana tulee erityinen olo. Vaikka Engel sijaitsee Helsingin kovimmassa turistigetossa, se on silti tukevasti helsinkiläisten hallussa. Heinosen mukaan asiakkaista kahdeksisenkymmentä prosenttia on paikallisia. Kanta-asiakkaita on paljon ja jotkut käyvät aamiaisellakin melkein joka aamu. Jotkut perheet ovat ottaneet Engelin osaksi elämäänsä ja siellä on järjestetty häitä ja ristiäisiä. Onpa joku jo toisen polven kanta-asiakas, jonka vanhemmat ovat aikanaan tulleet ensitreffeille kahvilaan.

Toimittajamme Mirja Hämäläinen hörppää aamukahvia.

Engel menee tammikuussa kiinni kun koko kortteli menee remonttiin. Korttelia pyritään "elävöittämään", mutta ei ole varmaa, palaako tämä kovin eläväinen osa monumentaalikeskustaa vanhoihin liiketiloihinsa remontin jälkeen. Heinonen näkee epävarmat ajat kuitenkin mahdollisuutena. Jos ulkopuolelta sanellaan muutoksia, voi se olla tälle helsinkiläiselle instituutiolle hyvä sauma uudistua.

Café Engel, Aleksanterinkatu 26, Kruununhaka. Avoinna vielä tammikuun 2010 loppuun asti.

Teksti: Mirja Hämäläinen ja Veera Moll Kuvat: Timo Wright

We Love Helsinki

Salakauppa Helsingin keskustassa

Kiasman ja Postitalon kulmilla lymyilee yksi Helsingin keskustan erikoisimmista liiketiloista. Jalkakäytävällä oleva lasikoppi on kahvila ja kauppa. Sen kattoa koristaa kaunokirjoituksella kyltti ”Sala kauppa” ja sisällä kaikki on sievää ja valkoista. Ulos on aseteltu muutama valkea koristeellinen pöytä ja tuoli kahvilapuolen asiakkaille.

Maippi Keto ja liikkeen omistaja Aamu Song pesevät pienen liikkeen lasiseiniä.

Sisällä pyörii tuuletin, mutta lämpötilan täytyy silti olla lähempänä neljääkymmentä. ”Tää on vuonna kaheksanviis tehty kukkakioskiks, sit täs on ollu sekalaista toimintaa ja viimesen vuoden, ennen kun me saatiin tää, tää oli ollu tyhjillään” kertoo toinen kaupan omistajista, Johan Olin. Alkuperäinen käyttötarkoitus selittänee myös nykyiset kasvihuonemaiset olot. Johan vaikuttaa kuitenkin tyytyväiseltä koppiin, jossa kauppa on ollut marraskuusta lähtien. ”Helsingin maantieteellinen keskusta on kakskyt metrii meistä, et meil on Helsingin keskeisin liikepaikka” Johan naurahtaa ylpeänä.

Keskeisen sijaintinsa vuoksi kauppaan on helppo eksyä. ”Mukavasti täs käy nuorempaa porukkaa, ihmisiä jotka menee Kiasman museoon, turisteja ja paljon kavereita!” Johan naureskelee. Lasiseinien läpi on myös kiva seurata keskustan elämää ja koppiin on kiistatta matala kynnys poiketa.

Kaupan tavarat houkuttelevat hypistelemään. Liikkeen repertuaariin kuuluu kenkiä, laukkuja, vaatteita ja ainakin yksi huonekalu. Salakaupan omistajien suunnittelemat myyntiartikkelit muodostavat kaksi kokonaisuutta. ”Suomen salat” ammentaa suomiretroilusta ja tuotteet ovat suomalaisten, perinteikkäiden tehtaiden valmistamia. ”Made in Korea” -mallisto on myös paikkasidonnainen sekä teemojensa että valmistuksensa puolesta. Se on saanut inspiraation Aamun kotimaasta. Kaikissa vaatteissa näyttää olevan jokin jännä ratkaisu, yleensä jokin absurdin funktionaalinen yksityiskohta.

Liikkeen myydyinpiä, ja ainakin pikaisen tiedustelun perusteella tunnetuimpia tuotteita ovat villasilkistä kudotut pingiiviniasut. Niitä valmistaa kangasalalainen tehdas, joka tekee Johanin mukaan pääosin ”alusasuja keski-iän ylittäneille naisille”. Erikoisimmat ja oivaltavimmat vaatteet, voivat Johanin sanoin vaatia käyttäjältään ”hieman itsetuntoa”.

Lasikoppi vakiintui liiketilaksi kiertävän tuotteiden kauppaamisen jälkeen. Eikä Salakauppa ole ainakaan hetkeen lähdössä mihinkään. ”Rakennus on meidän, ja sit toi maa-alue me vuokrataan kaupungilta. Vuokrasopimus on voimassa ainakin seuraavat neljätoista vuotta.” Koska pieni tila on käytetty näppärästi ja kopista löytyy jopa vessa ja eräänlainen sovituskoppi, ei Salakauppa enempää tilaa tarvikaan. Johanin mukaan laajentumissuunnitelmia on vai ylöspäin. Ehkä kaupunki jonain päivänä lämpenee ajatukselle kaksikerroksisesta lasikopista.

Sala kauppa / Sala Shop, Postikatu 1, Kluuvi. Avoinna ke-pe 16-20 & la 12-18.

Teksti ja kuvat: Mirja Hämäläinen

We Love Helsinki

Suvilahden Aaltopelti

Sörnäisten peränurkassa, Lintulahden voimala-alueella on aaltopellistä rakennettu kahvila. Näinkin syrjäiseksi paikaksi siitä puhutaan kaupungilla ihmeen paljon - eikä se edes mainosta itseään missään. Toimittajamme kävi selvittämässä, mikä puljun idea oikein on.

Voimala-alue on tihkusateessa harmaa ja ankea, sikäli kun sitä pisaraisten silmälasien takaa näkee. Kesäkahvila Aaltopelti näyttää tätä taustaa vasten hataralta tönöltä. Sisällä kahvilassa on kuitenkin sateelta suojassa, ja sisustuksessa riittää ihasteltavaa. Tiskin vanhat peltirasiat, seinien aaltopelti, katosta roikkuva riippumatto sekä värikkäät, eripariset tuolit ja pöydät luovat mökkitunnelmaa. Viluisille löytyy vilttejä ja lapsille matala pöytä leikkiä ja piirtämistä varten. Taustalla laulaa Mama Cass.

Tiskin ympärillä hääräilee pari lämpimästi pukeutunutta naista ja yksi lapsi. Kahvilan työntekijä Paula Virta on ensimmäistä vuotta mukana Aaltopellin toiminnassa. Outi Lehdolla on sylissään tytär Moona. Viime kesänä alolittaneen kahvilan toiminta oli aluksi pitkälti sen perustajien Outi ja Tau Lehdon sekä Outin miehen, Jarno Auvisen harteilla. Nyt Aaltopellin taakse on perustettu yhdistys, Aaltopelti ry. Vaikka yhdityksen tarkoitus on lähinnä helpottaa kesäkahvilan toiminnan byrokraattista puolta, on taustalla myös ajatus omaehtoisen kaupunkikulttuurin edistämisestä. ”On tosi siistii olla mukana jossain sellasessa, et oikeesti tuetaan nuoria ja tuodaan vähän sellaista spontaanimpaa elämää kaupunkiin” Paula Virta sanoo. Yhdistyksen tulevaa toimintaa on esimerkiksi Taiteiden yönä järjestettävä käsityötapahtuma. Se järjestetään Aaltopellin vieresessä makasiinirakennuksessa, sillä varsinaisen kahvilan valtaa tuona iltana Runoraati. ”Meijän filosofia on aina niinku enemmän se, että ihmisillä on mukavaa, et meil on hyvä paikka, kun se et me tehtäs voittoa.” Hän kuitenkin myöntää, että kaikilla toiminnassa mukana olevilla on myös muita töitä, joten paineet taloudelliseen voittoon eivät ole yhtä kovat kuin täyspäiväisillä yrittäjillä.

Kyselen Paulalta, miten asiakkaat ovat löytäneet hieman syrjässä sijaitsevan kahvilan. ”Ei ne oo löytäny!” Outi huikkaa väliin, mutta nauraa päälle. ”Mä luulen, että se et tää oli viime kesänä, niin tää on jotenkin jääny ihmisten mieliin”, Paula pohtii. Vaikka iso osa asiakaskunnasta on samanhenkistä porukkaa kuin työntekijätkin, nuorta ja hieman hipahtavaa väkeä, sattuu paikalle myös esimerkiksi vanhoja pariskuntia. Voimala-alueella työskentelevät ihmisetkin ovat löytäneet kahvilan. ”Tässä tosi paljon työhuoneita” Paula huomauttaa. ”Ei me täällä ihan silleen autiossa paikassa olla."

Aaltopelti tuli monelle tutuksi viimevuotisten Flow-festareiden aikana, kun juhlijat tankkasivat kahvia, pullaa ja reissumiehiä. Myös tänä vuonna kahvila on avoinna festarien ajan. ”Se on kyllä älyttömän hyvä, se on aika spesiaali viikonloppu” Paula sanoo. Tänä vuonna Aaltopelti ruokki myös ensimmäistä kertaa Suvilahdessa järjestettävän Pitkä kuuma kesä -festarin yleisöä.

Kesäkahvila toimii myös galleriana ja käsityökauppana. ”Ainoa kriteeri on, että ne on sellasia tyyppejä, joille on tosi tärkeetä saada näyttely, ei sellasia tyypejä, jotka pitää näyttelyitä koko ajan.” Turun taideakatemiassa opiskeleva Tiina-Maria Aalto sommittelee seinälle pieniä teoksia suuremmaksi kokonaisuudeksi. Hänellä on Aaltopellissä yhteisnäyttely opiskelukaverinsa Elliina Peltoniemen kanssa. Miten Turusta on päädytty Suvilahteen? ”Ystävien kautta. Mä oon helsinkiläinen ja mä sain kuulla että täällä ois mahdollista pitää näyttely, otin yhteyttä ja sit se järjesty.” Tiina-Maria ei ollut ennen käynyt Aaltopellissä, mutta kuullut kyllä huhuja. Taiteilija vaikuttaa innostuneelta näyttelytilasta ja hymyilee mietteliäänä silmäillessään seiniä. ”Vaikuttaa tosi upeelta, mä tykkään tän tyylisestä!”

Kesäkahvila Aaltopelti, Kaasutehtaankatu 1, Sörnäinen. Avoinna ma-su klo 10-18. www.aaltopelti.net

Teksti: Mirja Hämäläinen, Kuvat: Paula Virta

www.welovehelsinki.com

Kahvila Villipuutarha hivelee kaikkia aisteja

Kuinka monessa helsinkiläisessä kahvilassa tuntemattomat tarjoavat toisilleen paikkaa vieressään tai kaksi eri äidinkieltä puhuvaa henkilöä alkavat jakaa kokemuksiaan New Yorkista ja Helsingistä? Kahvila Villipuutarhassa voi käydä näin, aivan tavallisena arkipäivänä.


Helsinginkadun hälyn jälkeen kahvilan oven avatessa tuntuu kuin hyppäisi toiseen todellisuuteen. Kahvila on pikkuruinen, ja sen tunnelma on hellyttävän kodikas. ”Moni asiakas on kirjoittanut vieraskirjaamme, että Villipuutarhassa ollessa tuntuu kuin olisi kylässä hyvän ystävän tai vanhan isoäidin luona”, kertoo Tiia Nässi, kahvilan toinen omistaja. ”Ennen kaikkea halusimme luoda Villipuutarhasta paikan, jossa kaikki aistit ovat käytössä”, jatkaa kahvilan toinen osakas, Katja Kannisto.

Kahvilassa tapahtuneet onnelliset kohtaamiset kirjautuvat vieraskirjaan.

Kahvila toden totta hivelee ainakin näköaistiä, ja valpasta silmää tarvitaan, sillä tila on täynnä kauniita esineitä ja kankaita. Hauskaa on myös se, ettei kaikkea pysty yhdellä katsauksella rekisteröimään, vaan jännittäviä yksityiskohtia riittää useammallekin silmäykselle. Villipuutarha muistuttaakin tunnelmallista vanhan tavaran liikettä erilaiseine kynttilöineen, eläinpatsaineen, koruineen ja erikoisine astioineen. Kyse ei kuitenkaan ole pelkistä koristeista, vaan suurin osa tavaroista on myös myynnissä. Osa on Kanniston ympäri maailmaa haalimia kirpputori- ja second hand -aarteita, osa kotimaisten käsityöläisten tekemiä uniikkeja yksilöitä. Vaikka jotkin esineet ovat Kannistolle henkilökohtaisesti rakkaita, hän toteaa, että jokaisen niiden myynnistä ollaan valmiita neuvottelemaan.

Villipuutarhasta löytää jokaisella käynnillä uusia yksityiskohtia.

Tavarataivaan lisäksi myös makuaistia hivellään, onhan kyse kakkuja tarjoavasta kahvilasta. Pettämättömän yhdistelmän kruunu ovat kuitenkin käsintehdyt suklaat, joita liikkeestä löytyy useita eri makuja. Suosikikseni nousee maitosuklaa sitruunalla höystettynä. Herkullisten konvehtien takaa löytyy yksi mies, Petri Sirén, jonka suklaita voi maistaa Villipuutarhan lisäksi vain aniharvassa paikassa Suomessa. Päätoimisesti Villipuutarha on päiväkahvila, mutta erikoistilauksesta siitä loihditaan vaikkapa romanttinen soppi rakastavaisten yksityisillalliselle tai mökkimiljöö ”kesämökkijuhlille”. Yhdet ristiäisetkin kahvilassa on ehditty viettää.

Petri Sirénin käsintehdyt suklaakonvehdit viimeistelevät kahvihetken.

Kahvikupitkin ovat kaikki söpösti eri mallisia.

Villipuutarhan ainutlaatuista tunnelmaa eivät luo kuitenkaan ainoastaan kauniit puitteet tai suussasulavat herkut. Tänne on mukava tulla ensi sijassa siksi, että omistajien hyvä mieli sekä näkyy ulospäin että tarttuu. Juustokakkuni viimeistä palaa maistellessani ja Frank Sinatran herkän laulun kantautuessa korviini en ihmettele lainkaan miksi juuri täällä, vehreiden kasvien ja kauniiden esineiden keskellä, ventovieraat löytävät toisensa.

Tuoreita korvapuusteja antiikkilautasilta.

Kahvila Villipuutarha, Kaarlenkatu 13, Kallio. Avoinna ti-la 11-19. www.villipuutarha.fi

Teksti: Outi Niemelä, Kuvat: Marina Ekroos

We Love Helsinki

Paakkelsikerho: Kakkua kansalle!

Bulevardin Kakkugallerian suklaatrilogia- ja cassis-suklaakakut olivat viedä paakkelsikerholaisten kielet mennessään.

"Aina on jokin syy syödä kakkua. Jos ei ­- sellainen pitää keksiä" lukee kaunokirjaimin Kakkugallerian kassakoneeseen kiinnitetyssä taulussa. Eiköhän kakkunälkä ole riittävän hyvä syy. Makeanhimo vain yltyy silmien jo syödessä toinen toistaan houkuttelevamman näköisiä herkkuja. Valitsen suklaatrilogian ja paakelsiseuralaiseni Anna tilaa kestosuosikkinsa cassis-suklaan.

Konditoria Kakkugalleria perustettiin jo kymmenisen vuotta sitten. Bulevardin myymälä-kahvila tuli noin vuoden konditorian perustamisen jälkeen ja tämän perään on tullut myös kahvila Erottajalle. Ilmeisesti emme ole kaupungin ainoita herkuttelijoita, "10 vuotta on hurahtanut, eikä ole tarvinnut miettiä meneekö [kakut kaupaksi]" toteaa Kakkugallerian toinen omistaja Mira Joutsen tyytyväisenä.

Jo näiden kymmenen vuoden aikana on tullut selväksi, että Helsingin kahvilakulttuuri on vilkastunut ja monipuolistunut huomattavasti. Kun ennen töihin vietiin pullapitko, nykyään ostetaan herkemmin kokonainen kakku, summaa Joutsen.

Kahvilla käynti on jo koko kansan huvia, mutta leivosten maistelu kalskahtaa yhä hieman elitistiseltä puuhalta. Joutsen kuitenkin vakuuttaa, että ainakin Kakkugalleriassa käy kaikenlaista porukkaa ikään tai tulotasoon katsomatta. "Me emme ole koskaan halunneet profiloitua eliittikahvilaksi."

Perinteisten kestosuosikkien, sacher- ja pähkinäsuklaakakkujen, sekä mustaherukka-suklaakakkujen rinnalla tarjoillaan sesongeittain vaihtelevia erikoisuuksia. Perinteisiä kermakakkuja ei ole tarjolla - niiden myynti on jätetty suosiolla muille konditorioille. Näiden sijaan Kakkugalleriassa on tarjolla laaja valikoima juusto- ja moussekakkuja. Reseptit suunnitellaan itse ja kakut valmistetaan käsin omassa konditoriassa. Inspiraatiota tulee toki ulkomailta, esimerkiksi Ranskasta, mutta valtaosa kakuista on syntynyt kondiittorien omista ideoista ja kokeiluista.

Kahviloiden mielenkiintoisinta porukkaa ovat karakteristiset kanta-asiakkaat. Koppalakkiset papat, jotka tulevat keppeineen tilaamaan aina samaa: kupin kahvia ja palan lempikakkuaan. Kakkugalleriassa, sekä Bulevardilla että Erottajalla on omat kantiksensa. Bulevardin liikkeessä erityisesti talon vanhat asukkaat ovat aktiivista asiakaskuntaa. Eräs mies käy päivittäin noutamassa itselleen palan mustikka-vadelma tartalettia. Kahviloiden työntekijöille on tuttu myös joka päivä, aina viime tinkaan kahvilaan tupsahtava mies. Kahvikonetta ei koskaan voi ryhtyä pesemään ajoissa sillä samainen mies tilaa kahvinsa joka päivä juuri ennen sulkemisaikaa.

Kakkugalleria, Bulevardi 34, Punavuori. Avoinna ma-pe 9-18 & la 10-15. Kakkugallerian toinen kahvila Helsinki Design Forumin yhteydessä, Erottaja 7, Kaartinkaupunki. Avoinna ma-pe 10-19, la 10-18 & su 12-18. www.kakkugalleria.com

Teksti: Veera Moll, Kuvat: Timo Santala

We Love Helsinki

Aamulla: Töölön sydämessä soi lämmin tango

Aamulla-juttusarjassa We Love Helsinki fiilistelee kaupungin heräämistä ja joutilaita aamuhetkiä. Ensimmäisenä käydään aamupalalla Tin Tin Tangossa Töölössä.

Tintissä pyykinpesu hoituu kahvittelun lomassa.

Tuoreen leivän tuoksuun ja reippaasti keinuvaan tangoon on hyvä herätä. Tin Tin Tango kuhisee asiakkaita jo aamukahdeksalta. Marmeladicroissantin ja teekupin äärellä on mukava tarkkailla aamuaan aloittelevia sinihaalarisia duunareita, läppäriään kuumeisesti räpeltävää kauluspaitaista ja aamun Hesaria rapistelevaa rouvaa. Hiljainen puheensorina ja astioiden kilinä sekoittuu Olavin rytmikkääseen laulantaan.


Tangon lisäksi kahvilalle antavat oman leimansa belgialaisen sarjakuvatähti Tintin kuvat. Sankarireportteri juoksee pitkin poikin kahvilaa ja varsinkin pikkuruisen vessan seinät on vuorattu töyhtöpään kuvilla. Kahvila onkin syntynyt kahvilan omistaja Asta Nurmilaukkaan rakkaudesta kahteen edellä mainittuun: Tinttiin ja tangoon. Rakkaus on toden totta kantanut hedelmää, sillä kahvila tuntuu aina olevan vähintäänkin puolillaan. Aamukahvilla istuvat töihin lähtijät, lounasaikaan Tinttiin tullaan salaatille, tuhdille patongille tai keitolle, iltapäivällä pöytien äärellä kahvia ryystävät opiskelijat ja illalla paikka on mitä tunnelmallisin tulla lasilliselle.

Mukavaa on myöskin se, ettei pitkään nukkunutta rangaista vaan aamupalaa saa tilata koko päivän ajan.

Café Tin Tin Tango, Töölöntorinkatu 7. Avoinna ma-to 7-24, pe 7-02, la 9-02 & su 10-24. www.tintintango.info

Teksti: Veera Moll, Kuvat: Heli Blåfield

We Love Helsinki

Paakkelssikerho: Porvariston hillittyä charmia Fazerilla

Paakkelssikerho on ryhmä nuoria naisia, jotka tykkäävät herkuista. Ryhmän ensimmäinen kohde on yksi Helsingin vanhimmista kahvila-konditorioista, Karl Fazer Cafe.

"Nyt on modernia mennä Fazerille ja siksi koko Helsinki ravaa siellä; varsinkin kaupungin väestön naispuolinen osa, joka tiettyä iloa tuntien törsää isien, veljien, sulhasten ja ihailijoiden viimeiset rahat valtaviin määriin makeita herkkuja” – kirjailija Gunnar Mattsson v. 1892.

Karl Fazer perusti "Ranskalais-venäläisen konditoriansa" syyskuussa 1891 Kluuvikadulle. Nykyinen rakennus valmistui vuonna 1930, ja paikka remontoitiin jälleen funkisaikaiseen loistoonsa 1992. Kahvilan marmorilattiat, kromatut ja kullatut yksityiskohdat, vaikuttava kupolisali peileineen sekä Hjalmar Hagelstamin aikoinaan maalaama seinämaalaus luovat menneen ajan tunnelman. Voisi jopa kuvitella, että pienten pöytien ääressä istuvat eläkeläiset ovat istuneet samoilla vakipaikoillaan jo nuorina koululaisina. Tällaisessa paikassa ei tulisi mieleenkään tilata smoothieta, tapaksia tai muutakaan modernia välipalaa. Fazerilla kuuluu herkutella leivoksilla.

Koemaistoon pääsevät Omenahyve vaniljakastikkeella (6,50e), Tumma perunaleivos (3,50e) ja Vadelmaleivos (4,40e), joka on perinteisestä marjaleivoksesta poiketen pieni mousse-möykky.

Klassikot eivät petä; Iso, kostea ja kuohkea viipale omenahyvettä ui syvällä vaniljakastikeessa. Hyveannos soosseineen on vihlovan makea, mutta silti ihmeellisen raikas – koko annoksen syöminen tekee kuitenkin tiukkaa paatuneellekin paakkelssinsyöjälle.

Karl Fazer Cafen myyntipäällikkö Tanja Lehmonen kertoo, että hyve ja vaniljakastike valmistetaan paikan päällä ja niitä tullaan erikseen hakemaan juuri Fazerilta.

Perunaleivos maistuu juuri siltä miltä näyttääkin; äreän oloinen ruskea ja piikikäs köntti on kaakaon ja tiukan arrakkipunssin maustama herkullinen pikku pakkaus. Leivoksista uudenaikaisin, vadelmamoussesta muotoiltu pallo on raikas ja marjaisa – joskin pinnalta hieman kuivahtanut. Liekö tämä niitä leivoksia, joita ei valmisteta itse konditoriassa, vaan Fazerin tehtaalla Vaaralassa.

Vaikka ennen vanhaan koulunuorisolla oli varaa istuskella Fasulla, nykyään hinnoittelu suosii vähän parempituloisia. Jos on tyhjätaskuna liikenteessä, kannattaa kuitenkin poiketa edes katsomassa Fazerin näyteikkunaa. Vuosisatojen vaihteen Helsingissä se oli kuuluisa Bertha Fazerin ideoimista somistuksista ja on edelleen varsin vaikuttava vanhanaikaisine koristeluineen.

Karl Fazer Café, Kluuvikatu 3. Avoinna ma-pe 7.30-22 ja la 9-22.

Teksti: Anna Vanninen, Kuvat: Timo Santala

We Love Helsinki