Näytetään tekstit, joissa on tunniste Rakkautta ja Anarkiaa. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Rakkautta ja Anarkiaa. Näytä kaikki tekstit

15.9.09

Minä menen: Rakkautta & Anarkiaa -filmifestivaalien siivittämänä maailmanympärimatkalle!


Toimittajamme
Tessa Tapaninen valitsi kymmenien elokuvien joukosta omat suosikkinsa, jotka vievät katsojan kaikille viidelle mantereelle.


Kun kansainvälinen filmifestivaali Rakkautta ja Anarkiaa
valtaa leffateatterit, on itse kullakin oiva mahdollisuus päästä edulliselle maailmanympärimatkalle elokuvien parissa.

Olen itse kokenut usein festivaalin tarjoamat elokuvat synkkinä. Katseluelämyksen jälkeen olen järjestäen tuntenut maailman painon entistä raskaampana hartioillani. Tästä syystä olen tällä kertaa pyrkinyt valitsemaan elokuvia, jotka vievät katsojansa musiikin, värien ja iloisten elämysten keskelle.


Matkamme alkaa Ranskasta, jossa ohjaaja
Emmanuel Mouret onnistuu luomaan ksylofonimusiikin siivittämän komedian Please, please me! Jean-Jaques ei saa seksiä tyttöystävältään, minkä takia hän ajautuu luvan kanssa vieraisiin naisiin ja pokaa kenet muutkaan kuin presidentin tyttären.

Ranskasta lennetään Nigeriaan, jossa teemana on afrikkalainen maisema. Täällä näemme kanadalaisten kanssa yhteistyössä tehty elokuva
Nollywood Babylon, joka kertoo nigerialaisesta elokuvateollisuudesta.

Lento Atlantin yli ja olemme Yhdysvalloissa. Pääsemme seuraamaan
Soul Power -dokumentin mukana soul- ja funkmusiikin mestareita, "hurjia live-esityksiä ja kulissihassutteluja. Energia on säilynyt filmillä ja virtaa valkokankaalta suoraan hermoon."

Yhdysvalloista lennämme Brasiliaan.
Antonia sijoittuu São Pauloon ja kertoo neljän lapsuudenystävän laulukvartetista, joka ponnistaa hip hop –ryhmän taustalta omaksi kokonaisuudekseen.

Ylitämme taas valtameren ja päädymme Australiaan, matkan ainoaan animaatioelokuvaan.
Mary and Max on kertomus kahdesta eri-ikäisestä kirjekaverista, joita yhdistää yksinäisyys ja syrjäytyneisyys, eriskummalliset lemmikkieläimet, keräilyfiguurit, suklaa ja ennen kaikkea lämmin sydän. Maryn äänenä kuullaan Toni Collette ja Maxin äänenä iki-ihana Philip Seymour Hoffman.

Pysyttelemme edelleen saarilla. Siirrymme Filippiineille, jossa
Raquela haaveilee satumaisesta elämästä Pariisin kaduilla. Toteuttaakseen unelmansa hän siirtyy prostituutiosta tuottoisampaan nettipornobisnekseen. The Amazing Truth About Queen Raquela perustuu ohjaaja Olaf de Fleur Johannessonin internetistä löytämän Raquela-nimisen transnaisen tarinaan.

Viimeinen ulkomaankohteemme palauttaa meidät taas kotimantereelle. Suuntaamme Viroon. Vastaväreillä ja futuristisella neon-Tallinnalla leikittelevä musta komedia
A wish tree kertoo Liinasta, joka muuttaa maaseudulta serkkunsa luo Tallinnaan ja aloittaa työt supermarketissa, työkaverinaan mm. kanapukuun pukeutunut ketjupolttaja.

Pitkän matkan jälkeen on taas mukava palata kotiin. Suomessa meidät vastaanottaa jazzmelankoliaa huokuva
Sketches of North. Arto Tuohimaan ohjaan dokumentti seuraa pohjoisensävyillä soivan jazz-levy Agathan tekoprosessia, jossa kuvamaailmaa on improvisoitu Kerkko Koskisen musiikin pohjalta.

Nautinnollisia leffahetkiä ja Bon Voyage!

Rakkautta ja Anarkiaa; 22th Helsinki international film festival 17.-27.9.2009, Elokuvateattereissa ympäri Helsinkiä.
www.hiff.fi

Teksti: Tessa Tapaninen Kuva: Hende Nieminen

We Love Helsinki

18.9.08

Minä menen: City of Men Rakkautta & Anarkiaa elokuvafestivaaleilla


Minä menen -juttusarjassa WLH:n toimittajat suosittelevat ajankohtaisia menoja tai tapahtumia. Timo Santala haluaa katsomaan brasilialaista "City of Men" -elokuvaa R&A:han.


Tänään se taas alkaa! Nimittäin Helsingin paras ja odotetuin elokuvafestivaali Rakkautta & Anarkiaa. Edessä on taas puolitoista viikkoa täynnä mielenkiintoisia leffoja, ”ai, sinäkin täällä” -kohtaamisia Kino Engelin aulassa ja silmien luppaamista pehmeissä punaisissa penkeissä päivän kolmannen elokuvan kohdalla.


Innokkaimmat festivaalin odottajat voivat fiilistellä etukäteen jälleen kerran ah, niin mainiota Rakkautta & Anarkiaa -traileria, jonka on ohjannut Christophe Sebastian.

Oma tärppini festivaaleille on Paolo Morellin ohjaama brasilialainen ”City of Men”, joka ruotii samaa aihepiiriä varsin samoilla eväillä, kuin vuoden 2002 brasilialainen hittielokuva ”City of God”. Eikä ihme, sillä ”City of Men”:n tuottajana hääräilee ”City of God”:n ohjaaja Fernando Meirelles.

Molemmissa keskiössä ovat Rio de Janeiron favela-slummit. Huumekauppa, väkivalta ja elämän turvattomuus luovat pohjan nuorten poikien kehityskertomukselle. Vaikka brasilialaisten fiktioelokuvien favela-kuvausten todenmukaisuudesta voi olla montaa mieltä, antavat ne kuitenkin kasvot myös monille todellisille ongelmille. Hyvä, että valtaven luokkaerojen Brasiliassa köyhin kansanosa saa edes jossain äänensä kuuluviin ja kasvonsa näkyviin.


"City of Men":n traileri.

Mutta hetkinen, trailerin alussa soi tutun oloinen kappale. Ei kai se vain ole kesällä 2006 Radio Helsingin tehosoitossa ollut Maria Gasolinan ”Kadulla, Sateessa tai Landella.” Ehei, eipä tietenkään, vaan luonnollisesti se alkuperäinen kappale, josta Maria Gasolina teki suomalaisen versionsa, eli Hyldonin ”Na Rua, Na Chuva, Na Fazenda”.

Rakkautta & Anarkiaa 18-28.9. www.hiff.fi
Paulo Morelli: City of Men. Ensimmäinen esitys pe 19.9.2008 klo 21:15 Kinopalatsi 10:ssä.

Teksti: Timo Santala

We Love Helsinki
 
Creative Commons License
Tämän teosteoksen käyttöoikeutta koskee Creative Commons Nimeä-Epäkaupallinen-Tarttuva 1.0 Suomi-lisenssi.