Helsinki Vintagessa pöllyävät vanhat vaatteet ja asenteet

Nykyään niin kovin kuumassa vintageskenessä juuri 50 -luvun kulttuuri ja estetiikka elävät voimakkaimpina. Puhdasoppiset baseballtakit, rasvatötteröt ja kellohameet ovat pysyneet tähän asti pienen alakulttuurin harrastuksena. Viime vuosina fiftarinostalgisointi on kuitenkin hiipinyt myös valtakulttuuriin.

Ajatus ei tunnu ongelmattomalta. Valveutuneet fashionistat usein kannattavat täydellistä tasa-arvoa ja arvoliberaaliutta. 50 -luku kuitenkin edustaa aikaa, jolloin vaimon tehtävä oli olla kotona tukka kikkuralla ja huulipuna kohdillaan leipomassa pikkuleipiä ja lämmittämässä tohveleita töistä palaavalle miehelleen.

Viime lokakuussa Kaapelitehtaalle Helsinki Vintage -tapahtumaan olivat kokoontuneet niin alan vannoutuneimmat harrastajat kuin random- fiilistelijätkin. Luulin, että kyse on vain estetiikan kaipuusta, kellohelmojen ja ampiaisvyötäröiden nälästä paitulien ja treggingsien aikakaudella. Lähempi perehtyminen osoitti kuitenkin, ettei puolen vuosisadan takainen aatemaailmakaan ole aivan kuollut.

Nina on metsästänyt kolttunsa Britanniasta ja laukkunsa ja kenkänsä kirpparilta.

Kaapelitehtaalle saapuneet kävijät eivät eivät vaikuta miltään fiftarilarppaajalta, vaikka eivät ketjuliikkeiden trikoissa kuljekaan. Toista kertaa Helsinki Vintageen tullutta Nina Ruotsalaista kiehtoo 50 -luvussa sen estetiikka ja myös sen murroskausi. "Olihan se muutoksen vuosikymmen, kun esimerkiksi rock 'n' roll syntyi" Hän uskoo, että 50 -luvun vanhoilliset asetelmat ja niiden tiedostaminen tuo ironisen vivahteen fiftarityyliin. Hän arvelee kuitenkin, että 2000 -luvun "epävarmoina aikoina" eskapismi ja menneiden vuosikymmenten nostalgisointi tuovat ihmisille turvallisuuden tunnetta.

Eeva haluaa käyttää herrainpukineita naisellisella tavalla.

Eeva Kortekangas kiinnostui vintagemuodista tutkittuaan ensin historiallisen vanhaa pukeutumista. Häntä kiehtovat vanhoissa vaatteissa niiden merkitykset, historia ja tarinat. Kortekangas ei tunnustaudu perinteisten sukupuoliroolien ja -arvojen kannattajaksi. Hän arvelee ilmiön suosion syyksi kertakäyttökulutuksen vastustamista ja kierrätysideologian nostetta.

Marian kirpparifarkuissa oli klassinen 50 -luvun malli ja hauska rusetti takataskun koristeena.

Maria Leppästä kiehtoo vintagemuodissa 50 -luvun naisellisuus, muodokkuus ja kauniit vaatteet. Hän ei myöskään näe vanhoja sukupuolirooleja yksiselitteisen kauheina. "Nykyään naisten ja miesten identiteetit ja heihin kohdistuvat vaateet ovat ristiriitaisia. Esimerkiksi naisten koti- ja äitiroolin ja uran yhdistäminen aiheuttavat paljon paineita." Leppänen näkee aikaisemman roolijaon selkeämpänä - vaikkakaan ei aina reiluna. "Ainakin siinä oma paikka elämässä löytyi helposti ilman kriisejä."

Emilia Majuri ja Ville Pekkarinen tulivat Helsinki Vintage -tapahtumaan etsimään sisustus- ja asustustarvikkeita. Majuri tunnustautuu erään rock 'n' rollin ja punkskenen helmoista kasvaneen alakulttuurin, psychobillyn fiilistelijäksi. "Toiset nyt vaan tykkää lateksivaatteista, minä tykkään fiftariestetiikasta", hän kuittaa. Hän sanoo myös omalla tavallaan pitävänsä perinteisistä sukupuolirooleista ja ajatuksesta, että "nainen näyttää kotona hyvältä ja laittaa miehelleen ruokaa".

Pariskunta bongasi Kaapelitehtaalta vyönsoljen Villelle. Emilian ruutukengät eivät ole vintagea vaan "jostain tyyliin K-kengästä".

Vaikka kaikki tuntuivat viihtyvän 2000 -luvun tiedostavassa ja tasa-arvoisessa ilmapiirissä, on 50 -luvussa silti jotain, joka vaistomaisesti määriteltiin naisellisuudeksi. Puolen vuosisadan asennemuutos ja emansipaatio eivät siis ole onnistuneet romuttanut perinteisiä näkemyksiä kauneudesta ja naisellisuudesta.

Helsinki Vintage 7.3.2010 Kaapelitehtaalla (Tallberginkatu 1, Länsisatama)

Teksti: Anna Vanninen, Kuvat: Mirkku Pervonsuo

We Love Helsinki

Kahvila Villipuutarha hivelee kaikkia aisteja

Kuinka monessa helsinkiläisessä kahvilassa tuntemattomat tarjoavat toisilleen paikkaa vieressään tai kaksi eri äidinkieltä puhuvaa henkilöä alkavat jakaa kokemuksiaan New Yorkista ja Helsingistä? Kahvila Villipuutarhassa voi käydä näin, aivan tavallisena arkipäivänä.


Helsinginkadun hälyn jälkeen kahvilan oven avatessa tuntuu kuin hyppäisi toiseen todellisuuteen. Kahvila on pikkuruinen, ja sen tunnelma on hellyttävän kodikas. ”Moni asiakas on kirjoittanut vieraskirjaamme, että Villipuutarhassa ollessa tuntuu kuin olisi kylässä hyvän ystävän tai vanhan isoäidin luona”, kertoo Tiia Nässi, kahvilan toinen omistaja. ”Ennen kaikkea halusimme luoda Villipuutarhasta paikan, jossa kaikki aistit ovat käytössä”, jatkaa kahvilan toinen osakas, Katja Kannisto.

Kahvilassa tapahtuneet onnelliset kohtaamiset kirjautuvat vieraskirjaan.

Kahvila toden totta hivelee ainakin näköaistiä, ja valpasta silmää tarvitaan, sillä tila on täynnä kauniita esineitä ja kankaita. Hauskaa on myös se, ettei kaikkea pysty yhdellä katsauksella rekisteröimään, vaan jännittäviä yksityiskohtia riittää useammallekin silmäykselle. Villipuutarha muistuttaakin tunnelmallista vanhan tavaran liikettä erilaiseine kynttilöineen, eläinpatsaineen, koruineen ja erikoisine astioineen. Kyse ei kuitenkaan ole pelkistä koristeista, vaan suurin osa tavaroista on myös myynnissä. Osa on Kanniston ympäri maailmaa haalimia kirpputori- ja second hand -aarteita, osa kotimaisten käsityöläisten tekemiä uniikkeja yksilöitä. Vaikka jotkin esineet ovat Kannistolle henkilökohtaisesti rakkaita, hän toteaa, että jokaisen niiden myynnistä ollaan valmiita neuvottelemaan.

Villipuutarhasta löytää jokaisella käynnillä uusia yksityiskohtia.

Tavarataivaan lisäksi myös makuaistia hivellään, onhan kyse kakkuja tarjoavasta kahvilasta. Pettämättömän yhdistelmän kruunu ovat kuitenkin käsintehdyt suklaat, joita liikkeestä löytyy useita eri makuja. Suosikikseni nousee maitosuklaa sitruunalla höystettynä. Herkullisten konvehtien takaa löytyy yksi mies, Petri Sirén, jonka suklaita voi maistaa Villipuutarhan lisäksi vain aniharvassa paikassa Suomessa. Päätoimisesti Villipuutarha on päiväkahvila, mutta erikoistilauksesta siitä loihditaan vaikkapa romanttinen soppi rakastavaisten yksityisillalliselle tai mökkimiljöö ”kesämökkijuhlille”. Yhdet ristiäisetkin kahvilassa on ehditty viettää.

Petri Sirénin käsintehdyt suklaakonvehdit viimeistelevät kahvihetken.

Kahvikupitkin ovat kaikki söpösti eri mallisia.

Villipuutarhan ainutlaatuista tunnelmaa eivät luo kuitenkaan ainoastaan kauniit puitteet tai suussasulavat herkut. Tänne on mukava tulla ensi sijassa siksi, että omistajien hyvä mieli sekä näkyy ulospäin että tarttuu. Juustokakkuni viimeistä palaa maistellessani ja Frank Sinatran herkän laulun kantautuessa korviini en ihmettele lainkaan miksi juuri täällä, vehreiden kasvien ja kauniiden esineiden keskellä, ventovieraat löytävät toisensa.

Tuoreita korvapuusteja antiikkilautasilta.

Kahvila Villipuutarha, Kaarlenkatu 13, Kallio. Avoinna ti-la 11-19. www.villipuutarha.fi

Teksti: Outi Niemelä, Kuvat: Marina Ekroos

We Love Helsinki

Helsinki Burlesque Festival – Ei pelkkää tasselien pyörittelyä

Jos Helsinki Burlesque Festivalin suosioon on uskominen, siveyden sipulius on nyt kuollut ja kuopattu luonteenpiirre. Liput tällä viikolla pidettävän festivaalin klubeille nimittäin myytiin loppuun kuukaudessa. Miten niihin burleskitapahtumiin sitten pitäisi pukeutua? Ja pitääkö ne tissit paljastaa heti kun astuu ovesta sisään?

Punavuorenkadulla sijaitsevan burleskiasuihin ja -asusteisiin erikoistuneen Hula Hula Boutiquen hyllyillä ja rekeissä on käynyt kato. Toista kertaa pidettävän Helsinki Burlesque Festivalin onnekkaat lipunhaltijat ovat vierailleet tiuhaan myös Hula Hulassa etsien asuunsa sopivia korsetteja, sukkanauhaliivejä ja pääkoristeita. Putiikin pitäjän Saana Näverin mielestä käynnissä täytyy olla todellinen vallankumous. Kabareetaiteesta ja vaudevillestä ammentava burleskitaide on rantautunut vasta muutamia vuosia sitten Suomeen, mutta löytänyt sitäkin nopeammin tiensä sankan joukon sydämiin. Näveri itse esiintyy taiteilijanimellä Sally Vanilla ja hänkin on löytänyt nopeasti tiensä yleisön sydämiin – heti burleskifestivaalin jälkeen hän lentää Tokioon keikalle.

Saana Näveri rakasti jo pienenä vanhojen hollywood-elokuvien showtanssikohtauksia. "Mietin jo silloin, että mäkin haluun!" Ensimmäisen, vuosi sitten järjestetyn burleskifestivaalin jälkimainingeissa kasvoi oma esiintymishalu – syntyi Sally Vanilla.

Näveri uskoo, että suomalaiset ovat tulleet ulos kuorestaan. Burleskin visuaalisuus, roolileikki, huumori ja hupsuttelu vetävät hänen mukaansa puoleensa monia ryhmiä – vaatesuunnittelijoita, mainosalan ihmisiä, toimittajia ja kuvaajia. "Tai ehkä ihmiset kaipaavat tähän aikaan vuodesta kunnon karnevaalifiilistä. Juomispainoitteisen huvittelukulttuurin maassa se, että saa itse osallistua pukeutumalla, kiehtoo varmasti myös", pohtii toinen burleskitaiteilija Petra Innanen, taiteilijanimeltään Bettie Blackheart. Kenties burleskin viehätys piilee ennen kaikkea siinä, ettei kaikkea tarvitse tehdä hampaat irvessä, vakavana ja keskittyneesti kuin Kekkonen.

Tasselit ja pastiesit ovat burleskin peruskauraa. Ne kiinnitetään tupeeteipillä ja ripsiliimalla nännien päälle. Niiden pois ottaminen on tosin snadisti kivulias toimenpide – liima lähtee ihosta irti vain repimällä. Tupsullisten tasselien pyöritys on varsinainen taitolaji, ja se on olennainen osa burleskiesitystä.

"Viime vuotisen festivaalin jälkeen moni tosin oli heti että apua, mitä mä laitan ensi vuonna päälle", nauraa Näveri. Vaikka burleskin yksi puoli onkin leikittely, pukeutumiseen, jos mihin, panostetaan. Osan tuunaillessa asuaan vuoden verran voi ensikertalaiselta mennä sormi suuhun. "Ei ole pakko olla just se gorillan toinen puolisko", Näveri selventää. "Inspiraatiota voi hakea vaikka googlettamalla vanhoja elokuvia. Jotkut tykkää glamourista, toiset taas siitä burleskin tease-puolesta. Vintage on myös hyvä aarreaitta asuaan suunnitellessa. Ja pienilläkin asioilla voi saada itsensä tuntemaan seksikkääksi." Burleskissa tähdätäänkin juuri omasta naiseudesta tai miehisyydestä nauttimiseen. Paljas pinta ei ole itsessään tärkeää, vaan oma fiilis.

Pääkoriste on Näverin mukaan yksi tärkeimmistä asusteista. Lisää näyttävä päähine yksinkertaiseen mustaan mekkoon ja a vot!

Entä miehet sitten – miten ihan perusjamppa voi pukeutua burleskibileisiin? "Pukua ja smokkia päälle vaan. Älkääkä unohtako niitä hattuja", kuuluu Näverin neuvo.

Helsinki Burlesque Festivalin pääjuhla It Happened On The Silver Screen la 7.2.2009 klo 20-04 Kulttuuriareena Gloriassa, Pieni Roobertinkatu 12-14, Kaartinkaupunki. Esiintymässä burleskiartistit Little Brooklyn (NYC), Leyla Rose (UK), Missy Malone (UK), The Teaserettes (DE), Poppei (from The Teasers) (DE), Olivia Rouge & Itty Bitty Tease Cabaret. Illan pick-upeina toimivat Lafayette Lestrange ja Mimi de Froufrou. Festivaaliorkesterina toimii jazzmuusikoista koostuva Gourmet ja levyjä soittavat Fiona Timantti ja Miroslove Satan. Illan juontaa vapaapainija Black Peider. Loppuunmyyty. www.helsinkiburlesque.com

Teksti: Ann-Mari Huhtanen, Kuvat: Antti Tuomola

We Love Helsinki

Minä Menen: Helsinki Vintage

No olihan se jo aikakin! Levymessuja, designviikkoja ja muotitapahtumia on järjestetty Helsingissä jo iät ajat, mutta käytettyjen vaatteiden ja tavaroiden metsästäjät ovat saaneet tyytyä arkisempiin ja vähemmän yhteisöllisiin ostoskokemuksiin. Sunnuntaina Helsinki Vintage
tuo kuitenkin vihdoin kaikki vintagen ystävät yhteen.

Myyjiä on joka puolelta Suomea, joten yllätyksiä on luvassa myös kaikki Helsingin kaupat jo kolunneelle. Ja jokainen Lontoon, Pariisin tai Barcelonan vintagekaupoissa käynyt tietää, että Suomessa vintagevaatteiden hinnat ovat vielä edullisia.

Suurin osa myyjien tarjonnasta tulee varmasti olemaan naisten vaatteita ja asusteita 1930-70 -luvuilta, mutta myös esimerkiksi vanhoja huonekaluja, sisustustavaroita, leluja ja koruja on myös myynnissä. Miehillekin luvataan vaatteita ja tavaraa riittävän; mukana on jopa villin lännen henkisiä vaatteita myyvä Ten Cent Cowboy.

Kauppojen lisäksi myymässä on myös muutamia yksityishenkilöitä, itseäni ainakin kiinnostavat Säde Kultasen kauppaamat alkuperäiset elokuvajulisteet 1940-70 -luvuilta. Kevään tuloa silmällä pitäen tsekkaan sillä silmällä myös Optiikkahuoneen vanhoja aurinkolaseja.

Tarjonta innostaa tapahtuman tuottajaa Lotta Nyqvistiä niin paljon, että hän toivoo itsekin tekevänsä löytöjä. ”Olen aika asustehullu ihminen. Olisi superihanaa löytää jonkin muotitalon upea, hyväkuntoinen ja harvinainen vintagehuivi. Lisäksi haluaisin löytää jonkin todellisen aarteen kotia kaunistamaan, olisi se sitten popantiikkinen huonekalu tai vanha leffajuliste. Toivon myös löytäväni uniikin ystävänpäivälahjan ja sitä varten taidan katsastella vintagekoruja.”

Helsinki Vintage -tapahtuma su 8.2.2009 klo 11-18 Valkoisessa Salissa, Aleksanterinkatu 16. Yhteensä 25 vintage- ja second hand -myyjää, DJ Teo, livenä The Atomic Blast ja Sally Vanillan Burlesque Show. Liput 9 euroa. www.helsinkivintage.fi

Teksti: Timo Santala

We Love Helsinki

Kuvareportaasi We Love Helsingin uuden vuoden tansseista

We Love Helsingin uuden vuoden tansseissa Kuudennella Linjalla olivat juhlavieraat todella panneet parastaan ylle. Heli Blåfield kuvasi illan kauneimmat mekot ja komeimmat puvut.

Elissa Eriksonin kaunis vaaleansininen mekko löytyi Mekkomaniasta. Anne Lammilla taas on paidassaan iloisia keltaisia palloja.

Mirre Heikkisellä on yllään leiskuva vanha puku, jota hänen äitinsä käytti jo joskus 50-luvulla.

Lasse Tarkiaisen ja Nuutti Takkisen asukokonaisuudet ovat pääasiassa Uffilta. Nuutti povaa nolla-ysistä ”muutoksen vuotta”. Unna Savolainen keskellä on pukeutunut dramaattisesti purppuraan.

Liisa ja Ninnu Voutilaisen uuden vuoden tunnelma on ”ihan hyvä, boogiewoogie.”

Ulla Kulmala kipitti tanssilattialle päin Marimekon mekossaan.

Valtaosa Antto Vihman asusta on hankittu työmatkalta Intiasta. Hattu sen sijaan on ihan aito Stockmann. Anna Pörstin mekon alkuperä taas on ”Ah, Ranska, Pariisi!”

Hanna Marjoranta pyöritti myöhemmin illalla itsensä hula-vanne kilpailun finaaliin mustassa kiiltävässä Objectin mekossaan.

Venla ja Helka Lehden ilta on lähtenyt hyvin käyntiin minttukaakaolla. Venlan mekko on heräteostos ja Helka taas taikonut oman mekkonsa aamulla kankaanpalasta.

Nora Bing, Sonia Meltti ja Tiina Hiltunen ovat varmoja että tämä vuosi on edellistä parempi.

Juho Taavitsaisen ja Juuso Pekkisen pukeutumisen inspiraatio on Juuson sanoin lähtenyt ”soundista, eikä muodosta.”

Teksti: Veera Moll, Kuvat: Heli Blåfield

We Love Helsinki

Juicy Sneakers vol.3 eli lenkkarikeräilijöiden joulumyyjäiset

Juicy Sneakers vol.3 kokoaa sunnuntaina 7.12. lenkkariharrastajat ja harvinaisista tossuista kiinnostuneet yhteisiin joulumyyjäisiin.

Jymy Parhiala, Bea Sävikari & Turo Mäkinen myyntipöydän takana ensimmäisessä Juicy Sneakers -tapahtumassa 6.4.2008.

Mistä tunnistaa sneaker freakerin eli lenkkarihullun?

Siitä, että hänellä on kotona vitriinissä yksi tai useampi pari korkkaamattomia lenkkareita.
Siitä, että hän käyttää kengistä pelkkiä lyhenteitä, kuten SB tai AJ.
Siitä, että hänelle 150 euroa kengistä ei ole vielä paljon mitään.
Ja siitä, ettei hän mistään hinnasta jätä ilmestymättä paikalle, kun We Got Beeffissä järjestetään huomenna kolmas lenkkareiden ja katumuodin myynti ja vaihto-tapahtuma, Juicy Sneakers.

Jukka Lehtinen esitteli Air Jordaneitaan myynnissä olevien lenkkareidensa keskellä ensimmäisessä Juicy Sneakers -tapahtumassa 6.4.2008.

Juicy Sneakers vol.3 su 7.12.2008 klo 14-18 We Got Beeffissä, Iso-Roobertinkatu 21.

Teksti ja kuvat: Timo Santala

We Love Helsinki

Vintagepuoti Mekkomania ja kampaamo Pinkki Paplari yhdistivät voimansa

Viime huhtikuussa avautunut suloinen second hand –liike Mekkomania on jokaisen kirpparifanittajan unelma. 1960- ja 70-lukujen naisten mekkoja, paitoja ja erilaisia asusteita kengistä hansikkaisiin myyvä kauppa sijaitsee ihanaan retrotyyliin sisustetun kampaamo Pinkki Paplarin yhteydessä Stenbäckinkadulla, Meilahdessa.


Jo entuudestaan monista muista kampaamoista 50-70-luvun tyylinsä ansiosta edukseen erottunut Pinkki Paplari muodostaa nyt upean liiton Mekkomanian kanssa. Liikkeiden yhteisestä ovesta sisään astuessa tuntuu, kuin palaisi ajassa vuosikymmeniä takaisin, sillä kaikki on sisustettu alusta loppuun niin autenttisesti.

Pinkki Paplarissa on tehty kampaamoalan töitä 60-luvulta lähtien, ja esimerkiksi tyylikkäät kupuvalaisimet ja pyöreät peilit ovat alkuperäisiä. Kampaamotuolissa istuessa voi ihastella pieniä retroesineitä, kuten vanhoja kelloja ja radiota, joista osan ovat lahjoittaneet kampaamon uskolliset vakiasiakkaat. Tunnelman kruunaa taustalla sympaattisesti soljuva levymusiikki, joka ulottuu 60-luvun tyttöpopista ja soulista Mobyyn saakka.


Mekkomanian omistajan Mari Teittisen mielessä ajatus oman pienen vintagepuodin perustamisesta oli muhinut jo jonkin aikaa. Mari itse on ollut kirpputorien ystävä jo vuosia. Kiinnostus nimenomaan 1960- ja 1970-lukujen tyyliin heräsi voimakkaammin 1990-luvulla Marin fanittaessa ajan kenties suosituinta musiikkigenreä, brittipoppia. Myös vanhempien nuoruuden kauniisti kellastuneet valokuvat ja niistä henkivä ajan tunnelma ovat toimineet tärkeänä innoittajana.

Viime joulukuussa haave oman myymälän pitämisestä alkoi näyttää ensimmäisen kerran todella toteutumisen merkkejä, kun kampaamo Pinkki Paplarin omistajan Anita Herukka otti yhteyttä Mariin. Anitan omana haaveena oli ollut vaateliikkeen avaaminen kampaamonsa yhteyteen. Muualla Euroopan pääkaupungeissa kampaamoiden yhteydessä toimivat vintageliikkeet ovat olleet tuttu näky ja trendi jo pidempään. Anitan asiakkaana Mari oli ollut kampaamon perustamisesta syksystä 2005 saakka, ja naiset olivat usein yhdessä jutelleet kiinnostuksestaan 1960- ja 70-lukuihin. Kun kampaamon toinen huone talvella vapautui, ei Anitan tarvinnut kauaa miettiä, kenelle sitä kauppaisi.

Kahden naisen pitkäaikaisten unelmien lopputulos, Mekkomanian ja Pinkki Paplarin kaltainen yhdistelmäliike, on mukava lisä Helsingin myymäläkulttuuriin. Mikäpä olisi mukavampaa, kuin uuden ihanan kampauksen saatuaan napata mukaan vielä mekko tai vaikkapa hauskat korkokengät muutaman vuosikymmenen takaa, ja kipsutella niissä kotiin!

Mekkomania & Pinkki Paplari, Stenbäckinkatu 10. Avoinna ma-pe 9-19 & la sopimuksen mukaan. http://www.mekkomania.fi/ & http://www.pinkkipaplari.fi/index.php

Teksti: Outi Niemelä, Kuvat: Mikko Saario

We Love Helsinki