Fleminginkadulta Kalliosta, seinään ruuvatun vanhan fillarin etuosan alta, löytyy Kumiluoti, tavanomaista rennompi pyöräliike. Seinällä ei ole tavanomaisia urheilijoiden sponsorimainoksia, vaan graffiti.
”Maistuuko kalja näin kesken työpäivän?”
”No, onhan sitä tässä jo tullut tänään juotua…”
Pieni liiketila on täynnä pyöriä ja niiden osia. Aurinkoisina päivinä fillarien rassaus levittäytyy jalkakäytävän puolelle ja kadunpätkällä hengaillaan oluttölkit kädessä. Paikan omistaja Johannes Puirava kertoo, että taloyhtiössä ollaan vain tyytyväisiä siihen, ettei kivijalassa ole Kallion tuhannetta thaihierontapaikkaa tai baaria.
Puirava kypsyi toimistohommiin viime kesänä ja päätti perustaa fikseihin ja sinkuloihin, eli yksivaihteisiin kaupunkipyöriin, keskittyvän liikkeen. Vuodessa Kumiluodista on tullut yksi Helsingin pyöräilykulttuurin keskeisistä paikoista.
Kumiluoti rakentaa vaikka vaarin vanhasta maantiepyörästä kevytkulkuisen ja huoltovapaan fiksin, ja myy kaikkia asiaankuuluvia osia. ”Enimmäkseen täällä käy uusia naamoja, jotka ovat lukeneet hommasta jostain ja haluavat fiksin. Harrastajathan tietää valmiiksi mitä ne haluaa, ja se on meille helppoa, mutta kaikki asiakkaat on tervetulleita.”
Mikä fikseissä, yksivaihteisissa ja kaupungissa ajamisessa on se juttu? ”Se on se vapauden tunne ja yhtenäisyyden tunne pyörän kanssa, kun siinä ei ole mitään turhaa. Pyörä kulkee kevyesti ja sitä ei tarvitse liikaa huoltaa. Veikkaanpa, että Stadissa on 30-40 prosenttia enemmän fiksejä kaduilla, kuin viime vuonna. Homma on koko ajan kiihtymään päin.”
Puiravalle pyörä on se ykkösväline kaupungissa liikkumiseen. Mutta millainen Helsinki on pyöräilykaupunkina? ”Pyöräkaistoja ei ole tarpeeksi ja ne loppuvat kesken missä sattuu. Suunnittelu vaatisi vielä panosta. Jossain Amsterdamissa homma on ihan toinen. Helsingissä joutuu kiertämään ihme reittejä. Tuntuu, että pyörätiet on siirretty johonkin sivuun ja keskustassa on tilaa vain autoille. Pyörätiet vois olla keskeisiä, autot vois olla ne jotka kiertää. Ja sitten on tämä suomalainen autoilukulttuuri. En ymmärrä mikä siinä pyöräilijöiden huomioonottamisessa on niin vaikeaa.”
Autojen välissä pujotteleva, elintilastaan taisteleva pyöräilijä ei ole yksin, sillä kaupunkipyöräily on yhteisöllistä. Helsinkiläisten pyörälähettien yhdistys BC Hellsinki täyttää tänä vuonna 10 vuotta, ja vuosi sitten perustettiin muille yksivaihteisista fillareista kiinnostuneille Yksivaihde.net -saitti. Fillarilähettien ja muiden elämäntapapyöräilijöiden aktiivisuudesta lähtenyt touhu on levinnyt laajemmalle, ja porukkaa alkaa olla jo moneen lähtöön. Hyvää meininkiä riittää silti: ”Käpälä nousee moikkaukseen aina, kun joku ajaa vastaan fiksillä”, sanoo Puirava.
Ei siis tarvitse olla trikoisiin pukeutunut urheilija ollakseen pyöräilijä. Kaupungin ruuhkissa vapaista polkimienpyörittäjistä tulee kuin yhtä suurta perhettä.
Kumiluoti, Fleminginkatu 12 B, Kallio. Avoinna ti-pe 12-18 & la 14-17. www.kumiluoti.fi
Teksti: Tuukka Ylä-Anttila, Kuvat: Tuomas Sarparanta.
We Love Helsinki
1 kommentti:
Jos löydän jätelavalta polkupyörän niin voiko siitä tehdä tuollaisen ?
Lähetä kommentti