Kuinka monessa helsinkiläisessä kahvilassa tuntemattomat tarjoavat toisilleen paikkaa vieressään tai kaksi eri äidinkieltä puhuvaa henkilöä alkavat jakaa kokemuksiaan New Yorkista ja Helsingistä? Kahvila Villipuutarhassa voi käydä näin, aivan tavallisena arkipäivänä.
Helsinginkadun hälyn jälkeen kahvilan oven avatessa tuntuu kuin hyppäisi toiseen todellisuuteen. Kahvila on pikkuruinen, ja sen tunnelma on hellyttävän kodikas. ”Moni asiakas on kirjoittanut vieraskirjaamme, että Villipuutarhassa ollessa tuntuu kuin olisi kylässä hyvän ystävän tai vanhan isoäidin luona”, kertoo Tiia Nässi, kahvilan toinen omistaja. ”Ennen kaikkea halusimme luoda Villipuutarhasta paikan, jossa kaikki aistit ovat käytössä”, jatkaa kahvilan toinen osakas, Katja Kannisto.
Kahvila toden totta hivelee ainakin näköaistiä, ja valpasta silmää tarvitaan, sillä tila on täynnä kauniita esineitä ja kankaita. Hauskaa on myös se, ettei kaikkea pysty yhdellä katsauksella rekisteröimään, vaan jännittäviä yksityiskohtia riittää useammallekin silmäykselle. Villipuutarha muistuttaakin tunnelmallista vanhan tavaran liikettä erilaiseine kynttilöineen, eläinpatsaineen, koruineen ja erikoisine astioineen. Kyse ei kuitenkaan ole pelkistä koristeista, vaan suurin osa tavaroista on myös myynnissä. Osa on Kanniston ympäri maailmaa haalimia kirpputori- ja second hand -aarteita, osa kotimaisten käsityöläisten tekemiä uniikkeja yksilöitä. Vaikka jotkin esineet ovat Kannistolle henkilökohtaisesti rakkaita, hän toteaa, että jokaisen niiden myynnistä ollaan valmiita neuvottelemaan.
Villipuutarhasta löytää jokaisella käynnillä uusia yksityiskohtia.
Tavarataivaan lisäksi myös makuaistia hivellään, onhan kyse kakkuja tarjoavasta kahvilasta. Pettämättömän yhdistelmän kruunu ovat kuitenkin käsintehdyt suklaat, joita liikkeestä löytyy useita eri makuja. Suosikikseni nousee maitosuklaa sitruunalla höystettynä. Herkullisten konvehtien takaa löytyy yksi mies, Petri Sirén, jonka suklaita voi maistaa Villipuutarhan lisäksi vain aniharvassa paikassa Suomessa. Päätoimisesti Villipuutarha on päiväkahvila, mutta erikoistilauksesta siitä loihditaan vaikkapa romanttinen soppi rakastavaisten yksityisillalliselle tai mökkimiljöö ”kesämökkijuhlille”. Yhdet ristiäisetkin kahvilassa on ehditty viettää.
Villipuutarhan ainutlaatuista tunnelmaa eivät luo kuitenkaan ainoastaan kauniit puitteet tai suussasulavat herkut. Tänne on mukava tulla ensi sijassa siksi, että omistajien hyvä mieli sekä näkyy ulospäin että tarttuu. Juustokakkuni viimeistä palaa maistellessani ja Frank Sinatran herkän laulun kantautuessa korviini en ihmettele lainkaan miksi juuri täällä, vehreiden kasvien ja kauniiden esineiden keskellä, ventovieraat löytävät toisensa.
Tuoreita korvapuusteja antiikkilautasilta.
Teksti: Outi Niemelä, Kuvat: Marina Ekroos
We Love Helsinki
6 kommenttia:
Villipuutarhassa ihana vanhan ajan tunnelma. lapsuus muistui mieleen. Ja juustotorttu suussasulavan ihana!! onnea kahvilalle ja paljon asiakkaita!! Isoäiti
villipuutarha aivan hurmaava paikka!! Lapsuus tuli mieleen. Juuri samanlainen vieraskirja oli kotonanin ja oli otettu käyttöön samana vuonna kun olen syntynyt. Juustotorttu suussasulavan ihana!! Toivotan kahvilalle onnea ja menestystä ja paljon asiakkaita!! Isoäiti
Hitto, vieläkään en oo päässy käymään Villipuutarhassa. Houkuttelee suuresti. Erityisesti brunssi, joka tosin kuulopuheiden perusteella on tyyriinpuoleinen..
Kävin hetki sitten ensivisiitillä, vaikka paikka on kengän heiton päästä kotoa. Aina aikaisemmin se on ollut kiinni tai täynnä. Ei kyllä ollut mikään ihan mieletön kokemus, ehkä odotukset olivat liian korkealla.
Tiskin takana oli ihme sekoilu kun kukaan neljästä siellä heiluneesta työntekijästä "ei oikeastaan ollut töissä just tänään". Ei siinä mitään, mutta tällaiset asiat alkavat kummasti ärsyttää, kun kahvi ja pieni pulla maksoivat SEITSEMÄN EUROA! Jostain syystä en huomannut hinnastoa ja maksukin hoidetaan vasta kahvittelun jälkeen. Tuskin tosin kehdannut kääntyä pois vaikka olisin hinnat nähnytkin.
No, pulla oli kyllä hyvää ja kahvikin ihan kookas, mutta silti... Vielä pieni vinkki: siellä käy vaan käteinen.
Joo kuinka monessa kahvilassa on "luova johtaja". En ihmettele hintoja kun kymmenen asiakaspaikankahvilassa on 4-5 työntekijää mukaan lukien "luova johtaja"... siis oikeasti.
Siellä harrastetaan ihme sekouilua.
Aluksi netissä luki että avaavat tammikuun alussa, sitten luvattiin herkkuja täksi päiväksi ja viime yönä oli naamakirjan kautta tullut viesti että avaavatkin ovet vasta huomenna.
No, paikka on ihan jees, ja lähellä kotia. Eli annamme anteeksi nää sekoilut.
Lähetä kommentti