7.1.09

Lempown levyvalinta – Augustus Pablo: King Tubby’s Meets Rockers Uptown


Janne Lemberg
eli Lempow tunnetaan tiukoista ja ajankohtaisista dancehall ja hip-hop -selektioistaan. Lempow keikkailee lahtelaisen Pouta Soundin kanssa ahkerasti ympäri Suomea ja lisäksi hänen valintojaan pääsee kuulemaan myös Bassoradion Poutaradio-ohjelmassa.



2000-luvun vaihteessa ku mä asuin vielä Lohjalla, siellä on iso psyke-skene ja silloin tuli kuunneltua pääasiassa psy-trancea. Sit yksissä talvibileissä Dreadlock Talesin Kimmo, joka oli just tullu Briteistä, soitti alkuillasta dubia ja mä olin ihan, et mitä helvettiä tää on. Se iski silloin ihan älyttömän kovaa.

Mulle reggae oli siihen asti ollu yhtä kuin Bob Marley, enkä mä ollu koskaan kuullukaan mitään dubia. Mä olin aika tykänny enemmän minimalistisemmasta psykestä, missä oli jotain kaikuja ja delaytä. Se oli selkeesti ottanu vaikutteita jamaikalaisesta musasta, vaik ei sitä ollu itse tietenkään tiedostanu, ku ei ollu missään kuullu dubia ennen sitä.

King Tubby’s Meets Rockers Uptown oli mun ensimmäinen reggae-levy. Mä kävin bileiden jälkeen nauhottamassa sen Kimmolta C-kassulle. Siihen aikaan tuli muutenki kuunneltua paljon Augustus Pablon levyjä; dub oli mulle todella tärkeetä alussa. Sit pikkuhiljaa rootsin kautta alko kiinnostaa muukin Jamaika-musa.

Tän vinyylin oon käyny ostamassa muistaakseni Eroselta joskus 2000-luvun alkupuolella, silloin ku rupes enemmän soittamaan levyjä. Jos jotakuta kiinnostaa dub ja se kysyy, et mistä kannattaa aloittaa, ni kyllä mä tätä levyä suosittelen ehdottomasti. Parempaa dub-levyä en oo löytäny vieläkään. Joku siinä Pablon melodikassa iskee suomalaisen slaavilaiseen melankoliankaipuuseen.

Dubissa parasta on se minimalistinen kokonaisuus; bassolinja ja kaiut. Siihen pystyy uppoutumaan. Tekno on liian suoraa tavaraa mulle, dubissa on kuitenkin vähän takapotkua ja tiettyä groovea, mikä on tyylikkäällä tavalla hillittyä. Vanha dub on myös orgaanista; uudempi, koneellisempi britti-dub ei myöskään iske muhun ollenkaan.

Viimeeks mä kuuntelin tätä ku mä luin tentteihin. Tää myös hyvää taustamusaa illanistujaisiin, jos ei haluu sellasta musaa mikä tulee kaiken yli. Mun keikoilla tätä ei kuule oikeestaan enää ikinä; enemmän tulee soitettua uutta dancehallia ja hip-hoppia. Jos mä itse meen ulos pitää hauskaa, ni kyl mä haluun kuulla jotain muuta ku jumittavaa dubia. Dub on mulle nykyään stricktly hima-soundia.

Lempow seuraavan kerran keikalla torstaina 8.1.2009 Dutty Thursdays -klubilla Rosegardenissa yhdessä Chapan ja Leimasimen kanssa.

Poutaradio Bassoradiolla joka toinen lauantai klo 16-18. www.basso.fi/radio/poutaradio

Teksti ja kuva: Timo Santala

We Love Helsinki

1 kommentti:

Riina kirjoitti...

hih, kaikkee uutta sitä näköjään oppii kavereistaki blogeja lukemalla :D

 
Creative Commons License
Tämän teosteoksen käyttöoikeutta koskee Creative Commons Nimeä-Epäkaupallinen-Tarttuva 1.0 Suomi-lisenssi.