Hietsun kirpparilla on aurinkoisena keskiviikkona parikymmentä myyjää, joilla on hyvää aikaa vastailla toimittajien kysymyksiin. Halusimme tietää, mikä myyntipöydän tavaroista on rakkain ja mistä taas kiihkeimmin halutaan eroon.
Jatta Lehosmaan myyntipöydän rakkaimpia esineitä ovat vaaleat Arabian tarjoiluastiat. Ne eivät enää ole ihan priimakunnossa vaan hieman "hiirensyömiä". Rakkaita ne ovat Lehosmaalle siksi, että ne ovat hänen vanhempiensa häälahja 30-luvulta. Hinnaksi kahdelle tarjoiluastialle Lehosmaa määrittelee 20 euroa.Turhin, ja ehkä myös kummallisin, esine tänään on hylsy tai jokin muu meille kaikille tunnistamaton panoksen tai ammuksen osa. Se on peräisin Hangon edustalta, josta Lehosmaan lapset ovat sen löytäneet ja tuoneet äidille lahjaksi. Metallinen esine on ontto kartio, jolla on pituutta noin neljännesmetri.
Myös Anna-Leena Mäki-Penttilän pöydältä löytyy sekalaista ja eksoottista tavaraa. Ihastelemme erityisesti perinteistä valkoista juhlahattua. Mäki-Penttilän rakkain esine on kuitenkin punavalkoinen kangasvyö joka on peräisin 40 vuoden takaiselta liftireissulta Turkkiin ja Kreikkaan. Rakas matkamuisto lähtee eniten tarjoavan mukaan. Turhin esine Mäki-Penttilän pöydällä on niin ikään 40 vuoden takaa. Kyseessä on pitsikoristeinen tumma yöpaita. Mäki-Penttilä laskee, ettei ole mahtunut asuun enää neljäänkymmeneen kiloon, mutta se oli kuitenkin jäänyt tähän asti kaappiin pyörimään.
Yksi pöytä pursuaa armeijahenkistä tavaraa. Raimo Räisänen osoittautuu keräilijäksi, joka myy armeijan poistotavaraa Saksasta, Suomesta ja Venäjältä. Kalleimmat aarteet Räisänen pitää visusti kotona. Esimerkkinä hän mainitsee suomalaisen sotilaskypärän sisällissodan vuodelta 1918. Pöydässä oleva tavara on tullut muiden ostojen ohella ylimääräisenä.
Kiinnostuneissa ostajissa on myös paljon turisteja. "Neuvostoliittolainen tavara alkaa olla kallista" Räisänen huomauttaa. Halvimmalla pöydästä saa ostaa kiilteleviä rintamerkkejä. Pahvilaatikosta löytyy kahdellakymmenellä sentillä ainakin unkarilaisia ja valkovenäläisiä pinssejä. Suomalaisen, harmaan kaasunaamarin saa viidellä eurolla.
Pauliina Sormunen on ollut kirpparilla myymässä ennenkin. Hän on huomannut, että jokainen pöytä tarvitsee jotakin, mihin potentiaalisen asiakkaan huomio kiinnittyy. Tällä kertaa se on myös pöydän rakkain esine, lahjaksi saatu hopeinen kakkulapio kaiverretuilla nimikirjaimilla. Sormunen on hieman epävarma lahjan myynnistä, vaikka sillä on ollut vähän käyttöä. "Jos annetaan hyvä hinta, niin mä myyn sen" hän sanoo. Käytännössä hinnaksi pitäisi saada suunnilleen 30 euroa. Kaikkein eniten Sormunen haluaa päästä eroon mummon vanhoista lasikupeista. Niiden kauppaamista voi haitata se, että settiin kuuluvat lautaset on jo myyty aiemmin.Juttelimme muidenkin myyjien kanssa ja huomasimme, että hieman varttuneemmalla väellä on tunteikkaampi suhde tavaraan. Hinnat eivät välttämättä olleet korkeita, mutta suurimpaan osaan liittyi jokin tarina. Tavaraa oli saatettu säilyttää kaapeissa pitkäänkin. Nuoremmalla polvella kirpparilla myyminen oli enemmänkin tapa tyhjentää kaappeja ja tehdä tilaa uudelle kamalle. Vanhemmilla ihmisillä tavaraa on tietenkin myös ehtinyt kertyä. Yhtä kaikki, kirpparilla käymisessä hauskaa on myös pieni tirkistely. Löytöjen tekemisen lisäksi on jännää pohdiskella, miten mikin tavara on tuolle ihmiselle päätynyt.
Teksti: Mirja Hämäläinen & Veera Moll, Kuvat: Tuomas Sarparanta
We Love Helsinki
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti