21.8.09

Helsinkilegenda: Botta-stoori

Uusi juttusarjamme kerää tarua ihmeellisempiä tositarinoita elämästä Helsingissä. Seuraavasta vauhdikkaasta tapahtumasarjasta on vastuussa tietysti eräs "kaverin kaveri".


Sankarimme oli viettämässä kosteaa baarirallia äijäporukalla ja jossain vaiheessa iltaa joukko päätyi Bottalle. Siellä kaveri otti ilmeisesti sen yhden fisushotin liikaa ja paha olo yllätti reppanan. Kundi juoksi suuna päänä miestenhuoneeseen, jossa jokainen (tai ainoa, tarina ei kerro) vessakoppi oli lukossa. Koska sankarin byytta oli tulossa ajatusta nopeammin, hän ei tajunnut spytata lavuaariin vaan epätoivoissaan riuhtaisi lähimmän kopin oven väkivalloin auki.

Vessa nyt oli luonnollisesti varattu ja joku istui siellä kaikessa rauhassa pöntöllä. Sankarimme ei kuitenkaan ehtinyt reagoida moiseen sivuveikkaan mitenkään, vaan jo kurkkuun nousut oksennus lensi onnettoman pytylläistujan syliin. Helpotuksen jälkeisellä kirkastumisen hetkellä sankarimme tajusi oksennuksessa yltäpäältä kylpevän uhrinsa olevan häntä noin kahta päätä pidempi ja parikymmentä kiloa painavampi. Ja joka gramma oli varmasti lihasta. Turpaanhan siinä tulisi, seuraavalla sekunnilla, jos ei heti äkkiä keksisi jotain, seikkailija tajusi.

Omaksi onnekseen sankarimme ajatus vilisti elämänhalun siivittämällä vauhdilla ja adrenaliinipäissään hän pääti puolustutua ennaltaehkäisevästi. Ennen kuin hölmistynyt byytan uhri ehti edes protestoida, sankarimme tempaisi tätä turpaan niin, että kaapin kokoisen äijän nenä taittui poskelle.

Tajutessaan, ettei hänen viimeisinkään vetonsa ollut ihan loppuun asti mietitty, sankarimme kipitti suorinta tietä kantelemaan raflan pokeille: "Tuolla vessassa heiluu joku urpo jolla on laatat sylissä ja verta pitkin naamaa. Se kantsis ehkä käydä saattamassa pihalle." Oksennuksen ja nyrkin uhriksi joutunut syytön sivullinen nakattiin vikkelästi raflasta pellolle, kun taas sankarimme pääsi rauhassa jatkamaan pahaan oloon keskeytynyttä illanviettoaan.

Ja tämä tarina on – kuten asiaan kuuluu – täysin tosi.

Kerro oma Helsinkilegendasi meille niin julkaisemme sen. Pidämme oikeuden dramatisointiin.

Teksti: Mirja Hämäläinen, Kuva: Hende Nieminen

We Love Helsinki

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

tästä on rakkaus kaukana.. älkää julkaisko tämmöistä tulee pahamieli

 
Creative Commons License
Tämän teosteoksen käyttöoikeutta koskee Creative Commons Nimeä-Epäkaupallinen-Tarttuva 1.0 Suomi-lisenssi.